Progeen päin kallistuva Grateful Dead
Grateful Deadin vuoden 1973 pitkäsoitto Wake of the Flood oli yhtyeen ensimmäinen studiojulkaisu lähes kolmeen vuoteen. Sen edeltäjä American Beauty oli ollut toistaiseksi yhtyeen suurin myyntimenestys.
Yhtyeen originaali kosketinsoittaja Ron ”Pigpen” McKernan oli menehtynyt ja hänen tilalleen tullut David Godhaux toi mukanaan myös vaimonsa Donnan lisävokalistiksi yhtyeeseen. Wake of the Floodia voinee pitää Deadin tuonastisen uran kunnianhimoisimpana työnä. Lisäksi kyseessä oli yhtyeen oman levy-yhtiön Grateful Dead Recordsin ensimmäinen julkaisu.
Wake of Floodin useita kappaleita oli ehditty testata livekontekstissa ennen levytystä, mikä osaltaan vaikutti albumin onnistumiseen. Levyn a-puoli koostuu neljästä suhteellisen helposti lähestyttävästä kappaleesta, joista erityisen onnistuneita ovat leppeä avausraita Missisippi Half-Step Up Uptown Toodeloo, puhaltimien sävyttämä Let Me Sing Your Blues Away sekä Jerry Garcian balladituotannon huippuhetkiin lukeutuva Stella Blue.
Albumin kakkospuoli sisältää avauskappale Here Comes the Sunshinea lukuun ottamatta pitkiä ja kunnianhimoisia sävelteoksia. Bob Weirin Eyes of the World on onnistunut, mutta pitkäsoiton varsinainen suurteos on kuitenkin Weather Report Suite, joka keikkakontekstissa siirtyi osaksi vielä laajempaa Let It Grow-nimistä kokonaisuutta. Wake of the Flood on eräs Grateful Deadin 70-luvun keskeisimmistä albumeista.
Ennen Blues for Allahin ja Terrapin Stationin kaltaisia, vielä Wake of the Floodia progressiivisempia levykokonaisuuksia yhtye julkaisi seuraavaksi American Beautyn sisarteoksesta käyvän From the Mars Hotellin.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa.