1973 | Black Sabbath: Sabbath Bloody Sabbath

Progevivahteinen Black Sabbath

Kiertue-elämän rasittama Black Sabbath onnistui suorastaan yli odotusten vuoden 1973 pitkäsoitollaan, joulukuun alussa ilmestyneellä ja jopa yhtyeen parhaaksi työksi kohotetulla albumilla Sabbath Bloody Sabbath. Los Angelesissa käynnistyneet kirjoitussessiot eivät tuottaneet tulosta ja Tony Iommin biisihanat aukesivat vasta Britanniassa.
Longarin nimikappale sisältää lähes veret seisauttavan riffin, sen vastapainoksi ajoittain seesteisempää kitarointia ja Ozzy Osbournen varsin puhtaat falsettilauluosuudet. Riffittelyssään, melodiassaan ja laulusuorituksissaan kerrassaan onnistunut, Geezer Butlerin käsialaa oleva Killing Yourself to Live lukeutuu myös pitkäsoiton kirkkaimpiin helmiin. Runsaasti Moog-syntetisaattoria hyödyntävä Who Are You sekä instrumentaatiossaan huilun sisältävä Looking for Today tarjoilevat aikaisemmasta hienostuneempaa soundia ja kappaleista edellinen on totutusta poiketen Osbournen käsialaa.

Sabbra Cadabra –kappaleella koskettimissa vierailee viereisessä studiossa samoihin aikoihin Tales from the Topographic Oceans-pitkäsoittoaan levyttäneen progemammutti Yesin Rick Wakeman. Kappaleen ainoa miinus on Sabbathin asteikolla kliseinen teksti. BBC:n tiskijukan Alan ”Fluff” Freemanin mukaan nimetty Fluff sisältää jo varhaisemmilta levyiltä tutuksi tullutta Tony Iommin akustista kitarataiturointia kenties upeimmillaan ja tyypillisempää Sabbath-tyyliä edustava, Butlerin säveltämä A National Acrobat on tyylikäs raita, jossa erityisesti Tony Iommi pääsee loistamaan niin riffittelyn kuin soolojen osalta.
Jouset sävyttävät albumin upean melodista päätösraitaa Spiral Architect. Musiikillisesti progevivahteissaan uusia ovia Black Sabbathin tuotannossa avannut Sabbath Bloody Sabbath on kiistaton klassikkoalbumi.

Yhtyeen diskografiassa siitä seuraavana julkaistua pitkäsoittoa, Hole in the Skyn ja Symptom of the Universen kaltaisia kultajyviä sisältävää pitkäsoittoa Sabotage voinee pitää viimeisenä Ozzy Osbournen aikaisen kokoonpanon 70-lukuisena mestariteoksena.

Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa