Supertrion ensimmäinen näyttö
Varhaisen amerikkalaisen hardrockin keskeisimpiin nimiin lukeutuvan Mountainin pistettyä väliaikaisesti pillit pussiin yhtyeen kitaristi Leslie West ja rumpali Corky Laing ryhtyivät musiikilliseen yhteistyöhön ensisijaisesti Creamista tutun bassovirtuoosin Jack Brucen kanssa.
Vastaavasti Mountainin basisti/laulaja Felix Pappalardi oli toiminut tuottajana muutamilla Creamin levyillä, muun muassa yhtyeen suurimmalla klassikkoalbumilla Disraeli Gears.
Supertrio West, Bruce and Laingin esikoispitkäsoitto Why Dontcha käynnistyy ärhäkällä nimiraidalla roolijaon ollessa melkoisen selvä. Leslie West toimii solistina rajuimmilla biiseillä ja Jack Bruce nyanssikkaammissa slovareissa. Jälkimmäisiä edustavat erityisesti Out into the Fields sekä varsin upea While You Sleep. Revittelyistä maininnan ansaitsevat erityisesti kakkospuolen avaava Shake My Thing (Rollin’ the Jack), Third Degree sekä kaikkein raivokkain rypistys Love is Worth the Blues.
Pitkäsoiton päättävä Pollution Woman osoittautui radiohitiksi. On toki totta, ettei Why Dontcha sisällä yhtään White Roomin, Theme of an Imaginary Westernin tai Missisippi Queenin tasoista mestariteosta.
Kyseessä on kiistatta hyvistä biiseistä koostuva, tasaisen laadukas albumikokonaisuus. Why Dontchan voi sanoa päihittävän West, Bruce and Laingin toisen hengentuotteen, vuonna 1973 ilmestyneen pitkäsoiton Whatever Turns You On. Supertrion debyytti on liki pitäen unohdettu klassikko.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.