Eräs kaikkien aikojen tupla-albumeista
Vuonna 1972 ilmestynyt Stones-tupla Exile on Main Street lukeutuu yhtyeen tuotannon kiistattomiin huipputöihin. Vaikka albumi ei sisällä yhtään todella suurta hittiä, on se kokonaisuutena eräs Rollareiden laadukkaimmista.
Sähäkästi rullaava Rocks Off ja ylikierroksilla kaahaava Rip This Joint polkaisevat levyn onnistuneesti käyntiin. Slim Harpon ohjelmistosta poimittu Shake Your Hips muistuttaa yhtyeen bluesjuurista. Casino Boogie jatkaa samalla linjalla svengaavuuteen painottaen. Albumin ykköspuoli päättyy letkeään singlehittiin Tumblin’ Dice, josta Linda Ronstadt teki onnistuneen coverin.
Sweet Virginia edustaa akustisvoittoisesti countrahtavaa tyyliä. Tyylikkään melodian kannattelema Torn & Frayed kuuluu liki pitäen Stonesin slovarituotannon unohdettuihin klassikoihin. Leppeä Sweet Black Angel jatkaa tunnelmointia. Vakavahenkinen Lovin’ Cup kuului yhtyeen ohjelmistoon jo aivan 1960-luvun lopussa. Keith Richardsin laulama rempseä Happy lukeutuu tuplakon tunnetuimpiin esityksiin. Jaggerin huuliharpunsoitto on nopean Turnd on the Runin parasta antia.
Ventilator Blues on hienoisesta junnaavuudestaan huolimatta nimensä väärti ja roots. I Just Want to See His Face tarjoaa kokeilevuudessaan kaivattavaa haasteellisuutta. Let It Loose on varsin komea slovari. Viimeisen levypuoliskon käynnistävä All Down the Line edustaa rullaavaa Stones-rokkausta miltei laadukkaimmillaan. Stop Breaking Down tarjoaa bluesosastolla tupla-albumin todellista herkkua. Shine A Light on koskettava gospelpala ja koko komeuden päättävä Soul Survivor kertakaikkisen komea rockrypistys.
Exile on maineensa ansainnut, vaikka hyväksyttävissä on myös näkökanta, jonka mukaan kyseessä on hivenen yliarvostettu tupla. 18 kappaleen kokonaisuuteen mahtuu kuitenkin vain muutama selkeä täytepala, mikä on lähes erinomainen saldo.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.