Vuonna 1972 ilmestynyt Ontinuous Performance jäi skotlantilais-brittiläisen Stone the Crowsin viimeiseksi pitkäsoitoksi. Erinomaista, progevivahteilla höystettyä bluesrockia esittänyt yhtye joutui viimeistelemään albumin kitaristinsa Les Harveyn kuoleman jälkeen. Harvey menehtyi traagisesti sähköiskuun ennen Swansean yliopistossa soitettavaksi kaavailtua keikkaa. Hänen tilalleen tuli Thunderclap Newmannissa vaikuttanut Jimmy McGullogh, jonka kuuluisinta työsarkaa oli tuleva edustamaan Paul McCartneyn Wings. Muilta osin Stone the Crowsin viimeisen kokoonpanon muodostivat yhtyeessä koko sen olemassaolon ajan vaikuttaneet solisti Maggie Bell ja rumpali Colin Allen sekä tuoreemmat lisäykset, kosketinsoittaja Ronnie Leahy sekä basisti Steve Thompson.
Les Harvey ehti olla mukana neljällä Ontinuous Performancen seitsemästä raidasta. Ironisesti ne lukeutuvat kaksiosaista ja yli yhdeksänminuuttista Niagaraa lukuun ottamatta albumin parhaimmistoon. On the Highway ja Onemore Chance ovat sielukkaita bluesrockraitoja, joista jälkimmäinen sisältää taidokkaita kahden kitaran harmonioita. Maggie Bellin upea vokalisointi tarjoaa biiseille viimeisen silauksen. King Tut on sopivan kokeellinen instrumentaali, joka käy myös Les Harveyn taidonnäytteestä. Jimmy McGulloghin kitaroimiksi jäivät cover Penicillin Blues, hittisingleksi osoittautunut Goodtime Girl sekä Les Harveyn muistolle omistettu, erinomaisen puhutteleva slovari Sunset Cowboy.
Stone the Crowsin hajottua Maggie Bell aloitti sooluransa. 70-luku tuotti hänen osaltaan kaksi sooloalbumia, Queen of the Nightin sekä ensisijaisesti Led Zeppelinin levy-yhtiönä tunnetuksi tulleelle Swan Songille levytetyn pitkäsoiton Suicide Sal.
Maggie on osoittanut pätevyytensä vokalistina Stone the Crowsin hajoamisen jälkeenkin, vaikkakin hänen uransa on kärsinyt hienoisesta epätasaisuudesta. 80-luvulla Bell vaikutti yhtyeessä nimeltä Midnight Flyer.
Vaikka tunnettuudessa kakkosdivisioonaan jäikin, Stone the Crows on laadullisesti eräs kaikkien aikojen brittiläisistä bluesrockyhtyeistä.
Stone the Crows: Ontinuous Performance
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.