Basistin suosituin taidonnäyte
Brittiläisen rockin peruskoplaan lukeutuvan The Whon jäsenistä basisti John Entwistlen biisintekotaidot jäivät emoyhtyeessä selvästi kitaristi Pete Townshendin varjoon.
Soolourallaan basistivirtuoosi pääsi kuitenkin toteuttamaan itseään mielensä mukaan ja vaikka Pete Townshendin vuoden 1972 debyyttisoolo oli otsikoitu Who Came First, oli Entwistle ehtinyt julkaista esikoisensa Smash Your Head Against the Wall jo vuotta aikaisemmin. Hänen toinen sooloalbuminsa, vuoden 1972 satoa edustava Whistle Rhymes osoittautui miehen suosituimmaksi. Pitkäsoitolla vierailivat yhtyetoveri Keith Moon, juuri Humble Piesta eronnut Peter Frampton sekä Stone the Crowsiin liittynyt Jimmy McCulloch. Whistle Rhymesin ykköspuoli koostuu kahdentyyppisistä kappaleista.
Kipakka avaus Ten Little Friends ja ärhäkkä päätösraita, puhaltimien tyylikkäästi sävyttämä Who Cares? edustavat ensiluokkaista rokkausta ja upean melodiset Thinking It Over ja positiivisuutta huokuva I Feel Better tarjoavat vastaavaa tasoa popin saralla. Synkimpiä tuntojaan Entwistle tuo esiin aidon puhuttelevalla raidalla Apron Strings. Balladilinjaa jatkaa tyylikkäästi kosketinsoitinvetoinen I Found Out. Muutaman aavistuksen keskinkertaisemman raidan jälkeen albumin kakkospuolen päättävä Nightmare (Please Wake Me Up) on moniosainen teos, joka musiikillisessa kokonaistoteutuksessaan tavoittaa etsimänsä ahdistuneen tunnelman erinomaisesti.
Whistle Rhymesia voi pitää pienenä mestariteoksena, jolla John Entwistlen taidot niin säveltäjänä, solistina kuin useiden instrumenttien taitajana tulevat erinomaisesti esitellyiksi.
The Whon osalta niin emoyhtye kuin sen jäsenistö oli 70-luvun alussa kaikkein viriileimmillään, sillä niin Entwistlellä kuin Townshendilla riitti luovuutta julkaista erinomaista soolotuotantoa Who’s Nextin ja Quadrophenian veroisten The Whon klassikkoalbumien välillä.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.