Lopullinen kaupallinen läpimurto
Vuonna 1972 ilmestynyt Ziggy Stardust merkitsi David Bowien glamrockkauden huipentumaa. Jo sen edeltäjä, niin ikään mestariteokseksi laskettavissa oleva albumi Hunky Dory sisälsi muutamia selkeästi glamrockiksi tulkittavissa olevia kappaleita, kuten Oh You Pretty Things sekä Life on Mars.
Musiikillisesti Bowien voi Ziggyllä tulkita lähestyneen vuoden 1970 albumille The Man Who Sold the World tunnusomaista, hieman raskaampaa musiikillista ilmaisua. Five Years käynnistää albumin apokalyptisen uhkaavasti, jonka jälkeen Soul Loven popmainen keveys yllättää. Moonage Daydream lähestyy miltei hardrockia, mutta tarjoaa nyanssikkaan soolon ja sitä seuraa levyn ainoa suuri singlehitti, singalong-kertosäkeellä kuorrutettu Starman. It Ain’t Easy on albumin ainoa kappale, joka ei edusta omaa tuotantoa, ja kaikkein kirkkaimmat helmet on sijoitettu pitkäsoiton kakkospuolelle.
Upea slovari Lady Stardust on omistettu Iggy Popille. Star luottaa pianoriffin melodisuuteen, mutta nimikkoraidalla Ziggy Stardust Mick Ronson pääsee revittelemään. Hang onto Yourself ja Surfragette City edustavat melodista, mutta silti voimakasta riffirockia komeimmillaan. Rock N’Roll Suicide päättää Ziggyn tarinan teatraalisen upeasti. Ziggy Stardust on laskettavissa rockin onnistuneimpiin konseptialbumeihin. Seuraavana vuonna ilmestynyt Aladdin Sane jatkoi Bowien rokeinta vaihetta, vaikkei tasollisesti aivan parin, kolmen edellisen albumin tasolle ylläkään.
Vuoden 1973 puolella ilmestyi vielä kerrassaan upea välityö, täysin covereista koostunut Pin Ups, jolla Bowie teki kunniaa nuoruuden suosikkiyhtyeilleen, joista mainittakoon The Who, The Kinks, The Yardbirds sekä The Pretty Things. Seuraavana vuonna ilmestynyt, niin ikään konseptialbumiksi tulkittavissa oleva Diamond Dogs Rebel Rebel ja 1984-hitteineen päätti Bowien glamrockkauden varsin tyylikkäästi.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.