1972: Black Sabbath:Vol 4

Eräs kaikkien aikojen heavyklassikoista

Heavymetallin kantaisien, Black Sabbathin vuonna 1972 ilmestynyt ja järjestyksessään neljäs pitkäsoitto levytettiin pitkien Britannian ja Amerikan-kiertueiden välillä, mutta silti lopputulos oli onnistunut; kyse on eräästä aikakautensa kuuluisimmasta rocklevystä. Sävellyksellisesti Vol 4 esitteli entisestään kehittyneen yhtyeen. Yksilötasolla erityisesti Tony Iommin kitarointi ja Ozzy Osbournen laulusuoritukset edustavat Sabbathia tuohon mennessä laadukkaimmillaan.
Levyn kappalemateriaalista etenkin Wheels of Confusion ja Snowblind, jotka lukeutuivat myös keikkaohjelmiston keskeisiin teoksiin, availevat melodisesti ja riffeiltään uusia ovia birminghamilaiskvartetin tuotannossa. Supernaut edustaa iskevyydessään ja laukkaavine komppeineen tutumpaa revittelevyyttä. Todelliset yllätykset koetaan kuitenkin pianoballadi Changesin sekä suorastaan haasteellisen päätösraita Under the Sunin muodossa. Laguna Sunrise esittelee Tony Iommin kitaroinnin akustista puolta FX:n käydessä silkasta soundikokeilusta.

Sabbathin tuotannossa lähes rullaavaksi kutsuttavissa oleva St. Vitus Dance on albumin unohdettu pikkuhelmi. Cornucopia-kappaleen junnaavasta alusta kehkeytyy monimuotoinen teos, jossa Bill Wardin rumpaloinnin vitaalisuus hakee vertaistaan. Upean melodinen Tomorrow’s Dream lukeutuu albumin todellisiin ässiin ja keikkavakioihin. Nimenomaan tasavahvana albumikokonaisuutena Vol 4 nousee erääksi Black Sabbathin parhaista töistä. Valitsemassaan ja vähintään osittain myös luomassaan genressä yhtye työsti kyseiselle pitkäsoitolle parhaimmillaan klassikkotasoisia kappaleita, kuten myös sen edeltäjille ja ainakin muutamalle seuraajalle. Geezer Butler, Tony Iommi, Ozzy Osbourne ja Bill Ward nimittäin pistivät levytystuotannossaan paremmaksi vielä ainakin kerran vuonna 1973, jolloin ilmestyi jopa yhtyeen levytysuran huipentumaksi kohotettu Sabbath Bloody Sabbath.

Klassikkostatuksen originaalimiehistön pitkäsoitoista ansaitsee myös vuoden 1975 Sabotage Hole in the Skyn ja Symptom of the Universen veroisine täysosumineen. Vol 4 sijoittuu erään rockin historian vaikutusvaltaisimman yhtyeen levytysrepertuaarissa kevyesti kärkipäähän.

Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.