Meksikolaisen ihmekitaristi Carlos Santanan sukunimeä kantava yhtye on tehnyt mittavan uran. Monet miehen aikaansaannoksia uransa alusta lähtien seuranneet kohottavat alkukauden levyt Santanan parhaimmiksi.
Santanan kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa; Santana (1969) ja Abraxas (1970) on nostettu kiistattomiksi klassikkolevyiksi, joihin verrattuna kolmas albumi on ainakin osin aiheettomasti jäänyt selkeästi vähemmän tunnetuksi. Jo avausraita Batuka tarjoaa aikaisempaa tummempaa ja rankempaa soundimaisemaa. No-one to Depend on-kappaleelle lankeaa albumin unohdetun helmen titteli. Biisi on niin kitarointinsa, riffittelynsä kuin kertosäkeensä osalta sangen onnistunut suoritus.
Taboo on albumin tyylikäs suvantokohta ykköspuolen päättyessä kiehtovaan jamittelubiisiin Toussaint L’Overture. Pitkäsoiton kakkospuolella kuullaan pitkään Santanan keikkasetin vakiokalustoon kuuluneet Everybody’s Everything, Guajira sekä Jungle Strut. Everything’s Coming Our Way on albumin pieni popmestariteos ja levyn päättää upea tulkinta Tito Puenten kappaleesta Para los Rumberos.
Laatunsa ansiosta Santanan kolmannen albumin olisi suonut saada osakseen suurempaa huomiota. Yhtyeen 70-luvun levyissä sen jälkeisessä tuotannossa julkaisuaan odottivat tässä vaiheessa vielä Caravanserain ja Borboletan kaltaiset mestariteokset.
Pertti Pulkkanen päättää tähän arviosarjansa, jossa hän on ihastellut vuoden 1971 musiikillista määrää ja laatua.