Poikkeuksellisen lahjakkaan blueslaulajattaren Janis Joplinin (1943-1971) uran musiikilliset hedelmät olivat uran kaoottisuudesta huolimatta upeat. Joplin aloitti Big Brother & The Holding Company- nimisen psykedeelisen rockyhtyeen solistina ja julkaisi sen kanssa kaksi albumia, joista jälkimmäinen, vuonna 1968 ilmestynyt Cheap Thrills lukeutuu rockin historian kiistattomiin klassikkolevyihin.
I’ve got Dem All Kozmic Blues Again, Mama runsaine puhaltimineen oli Joplinin mielipiteet jakanut syrjähyppy soulmusiikin suuntaan. Hänen viimeiseksi pitkäsoitokseen jäänyt ja vasta kuolemansa jälkeen julkaistu Pearl sitä vastoin on liki pitäen mestariteos. Joplinin taustayhtyeeksi oli vaihtunut niin ikään varsin tasokas Full Tilt Boogie Band.
Pearl on vahva albumikokonaisuus, joka ei sisällä yhtään selkeää täyteraitaa. Joplinin omaa käsialaa oleva ja vuotta myöhemmin Sladen coveroima Move Over sekä Get It While You Can pursuavat addrenaliinia. A Woman Left Lonely, Half Moon sekä albumin tunnetuimpiin raitoihin lukeutuva Cry Baby ovat niin ikään tulkintoina upeita ja sävellyksellisesti tasokkaita. Kris Kristoffersonin säveltämästä kappaleesta Me & Bobby McGhee tuli listaykkönen Joplinin kuoleman jälkeen.
Hänen viimeiseksi levytyksekseen Pearlin kappaleista jäi accapellana toteutettu Mercedez Bentz, jonka lopuksi Janis toteaa tyhjentävästi That’s It naurun säestyksellä. Albumin ykköspuolen päättävä Buried Alive in the Blues jäi instrumentaaliksi, sillä Joplinin oli tarkoitus laulaa leadvokaalit seuraavana päivänä, jota ei koskaan tullut.
Rockin kiistattoman kuningattaren tuotannosta Cheap Thrills sekä Pearl ovat kestäneet kiitettävästi aikaa ja kuuntelua.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee vuoden 1971 musiikillista määrää ja laatua.