"Sitsit on pohjoismainen akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitsien pitoa eli sitsaamista harrastavat pääosin yliopisto-opiskelijat", kertoo internet. Kolumnisti lisää, että ne ovat myös alistava vallankäytön muoto.Mikä erottaa akateemisen juopon ja rappioalkoholistin? Juomalaulut. Tuleeko sillan alla tinaavasta työttömästä Arskastakin akateemikko, jos hän muistaa laulaa ryyppyjen välissä hassunhauskan biisin, vai vaaditaanko siihen tulevaa työttömyyttä petaavia opintopisteitä? Arskan ja sitsiläisen erottaa ainoastaan se, että sitsaaja asuu sokeritoukkien kyllästämässä solussa tai isin arvoasunnossa. Arska on ihan vaan rehellisesti koditon.
”Arskan ja sitsiläisen erottaa ainoastaan se, että sitsaaja asuu sokeritoukkien kyllästämässä solussa tai isin arvoasunnossa. Arska on ihan vaan rehellisesti koditon.”
Ajatelkaapa sitsejä sillan alla. Arska on tietämätön Veskun mielivaltaisista säännöistä ja ottaa huikan ilman toverinsa Veskun lupaa. Arska on toisen polven amis toisin kuin Vesku, jonka isä on sentään kunnanlääkäri. Vieressä kornottava Vesku karjaisee voitonriemuisesti: Rankku! Arska ymmärtää alistua ja kietaisee villahattunsa silmiensä eteen. Vesku potkaisee Arskan jokeen. ”Heh heh Arska, mut kun tää on kato meidän oma traditio”,Vesku ilkkuu ja alkaa laulaa mukaansatempaamattomalla äänellään: ”Ystääävääää sääää snapsieeeen, kaaatsooo miiiinuuun pieneeeeheeen!” Sitten Arska ja Vesku juovat yhdessä lisää viinaa ja päätyvät kieriskelemään joenpiennarta pitkin. Aamulla he muistelevat, että kylläpä oli taas kivaa.
Sitsit menettävät glooriansa, kun kuvitellaan tulevien työttömien humanistien tilalle Arska ja Vesku. Nauruhermoja puistattavien sananmuunnoslaulujen siivittämänä ryypätään ja tasaisin väliajoin kiusataan toisia huumoria tekosyynä käyttäen. Sitsejä puolustetaan sillä, että siellä ei ole pakko ryypätä ja että se on perinne, mutta ei siellä kukaan oikeasti selvinpäin ole. Ja onhan ympärileikkauskin perinne.
Vastaavaa urpoilua voisi joku ennakkoluuloinen olettaa olevan amisten järjestämissä kosteissa illoissa, mutta itse amiksen käyneenä en muista, että ketään olisi koskaan nöyryytetty. Ainakaan kiusaamista ei rytmitetty juhlakansan taputuksilla. Sitsien virallinen ohjeistus kuuluu, että ketään ei saa nöyryyttää tai kiusata. Se olisi ihan looginen menettelytapa.
”Sitsien virallinen ohjeistus kuuluu, että ketään ei saa nöyryyttää tai kiusata. Se olisi ihan looginen menettelytapa.”
Sellerinvarren pakkosyöttäminen tai ihmisen käskeminen nurkkaan seisomaan on vallankäyttöä. Ei sitä tulisi sotkea hauskanpitoon. Ei ole hauskaa, että aikuinen ihminen ei saa käydä wc:ssä ilmoittamatta sitä koko porukalle. Ja siitä saa mahdollisesti vielä rangaistuksen.
Voi olla, että joku kärsii paniikkihäiriöstä tai sosiaalisen tilanteen pelosta, ja on tullut paikalle kuvitellen, että sitseillä sosiaalistuu ja kohtaa opiskelutovereita. Näinhän opiskelijalle kerrotaan ensimmäisestä päivästä saakka. Osallistu ainejärjestön tapahtumiin tai olet outo ja epäsosiaalinen. Järkytys voi olla melkoinen, kun joutuu nurkkaan seisomaan, koska se on joidenkin paikalla olijoiden mielestä hauska rangaistus siitä että pidit kyynärpäitä pöydällä.
Kenen mielestä tuo on hauskaa? Vai nauretaanko mukana koska ei uskalleta sanoa?
Miksi sitseillä sallitaan nöyryyttäminen, alistaminen ja pakkosyöttäminen? Menisivät armeijaan, jossa simputus on kaikesta valistuksesta huolimatta yhä voimissaan. Akateeminen kiusaaminen on todellisuutta, ja sitsit ovat lähinnä muutaman päällepäsmärin puoliväkisin ylläpitämä vanhentunut traditio. Herkemmillä ei ole sinne mitään asiaa.
”Miksi sitseillä sallitaan nöyryyttäminen, alistaminen ja pakkosyöttäminen?”
Leikin varjoon puettu simputustapahtuma tulisi muuttaa mukavaksi yhdessä oloksi, jossa kaikilla on turvallista ja mukavaa. Tai sitten kaikki syrjäytyneet opiskelijat voisivat järjestää omat kestit, jonne ei olisi mitään asiaa ilman mielenterveysdiagnoosia. Syrjinnästähän heitä toki syytettäisiin.
Mahtipontisilla Tahdon-kampanjoilla peräänkuulutetaan homoseksuaalien oikeuksia, ja vaaditaan yhtäläisiä oikeuksia kaikille ihmisille. Koskeeko tasa-arvokampanja vain vähemmistön edustajia, vai saavatko ihan kaikki pahoittaa mielensä kohdatessaan alistamista ja nöyryyttämistä? Onko minulla oikeus vaatia, ettei minua nöyryytetä ja alisteta vain sen vuoksi, että sillä on joillekin viihdearvoa?
Nöyryytyksen ja simputuksen nimiin vannovan sitsikansan joukossa on tulevia opettajia, jotka mitä todennäköisimmin hyväksyvät kiusaamisen myös omassa tulevassa työssään, kunhan oppilaat vain muistavat kiusata leikin varjolla ja syyllistää kiusattuja huumorintajuttomuudesta.