Ylöjärven takuuvarmat Eepot

ILOSAARI Eppu Normaalin edellisestä Ilosaarirock-esiintymisestä on ehtinyt vierähtää melkoinen tovi; se taisi ajoittua vuoteen 1993. Ylöjärven instituutio tarjoili ensin kolme kappaletta 80-lukuista hittikimaraa (Nyt reppu jupiset riiimisi rupiset, Vihreän joen rannalla sekä Vuonna ’85). Tuoreempaan tuotantoon siirryttiin biisillä Ei sankariainesta sekä Sadan vuoden päästäkin- albumin nimikkokappalella. Harvinaisemmasta tuotannosta oli ohjelmistoon napattu b-puolirokki Viinaa tsat tsat tsaa. Selkeästi tasokkaampaa harvemmin kuultua osastoa olisi repertuaaristaan ollut ammennettavissa pilvin pimein. Esimerkiksi Mies soittaa rokkia olisi piristänyt kummasti.

Vara-Safkana Eppujen keikalla esittäytyi Iiro Rantala, jonka kosketttimet tarjosivat lisämaustetta Murheellisten laulujen maalle, Baarikärpäselle sekä voimakkaimmin sovitetulle Kun olet poissa- biisille. Linnunradan laidalla ja Kitara taivas ja tähdet kulkivat suhteellisen irtonaisesti varsinaisen setin päättyessä miellyttävän leppeään Suolaista sadetta-biisiin. Yleisö älysi pyytää lisää ja sai Joka päivä ja jokaikinen yö-lällärin lisäksi myös ainoana punkaikaa edustaneena biisinä Pantsen kitarismia parhaimmillaan sekä Martin punkkiljuntaa esitelleen Njet Njetin.
Soitannollisesti koko yhtyeen voi sanoa olleen riittävän hyvässä vedossa ja Martin välispiikeissään mukavan rento. Yleisömenestys oli luonnollisesti taattu, mutta biisilistan osalta valintoja olisi voinut tehdä toisinkin.