Eppu Normaalin 1984 ilmestynyt Rupisia riimejä, karmeita tarinoita oli se pitkäsoitto, jolla Eppu-soundi alkoi asettua nykyisiin uomiinsa. Albumin jättihiteiksi ovat tietenkin muodostuneet Nyt reppu jupiset riimisi rupiset sekä Pimeyden tango, mutta myös paljon muuta varsin tasokasta biisiaarteistoa mahtuu mukaan.
Terävän ilkeät Taivaassa perseet tervataan, Hyi meitä ja Peto minussa osoittavat Epuissa olleen vielä noihin aikoihin särmää. Mainiota kitarointia ja tekstinsä osalta jopa profetiaa tarjoava Tähdenlennon tiellä sekä Pantse Syrjän käsialaa oleva, sympaattisen oivaltava Ei säästä perheen koiraakaan lienevät ne albumin unohdetut helmet.
Suurimmat klassikot säästetään kuitenkin lopuksi. Kaunis ja puhutteleva rakkauslaulu Viides toukokuuta ja musiikillisesti onnistunutta progeilua esittelevä, tekstinsä osalta viidessä minuutissa syntynyt Savuna ilmaan edustavat vuoden 1984 Eppu-tuotantoa laadukkaimmillaan. Vuoden 1979 Maximum Jee&Jee on Eppujen punkkauden kulminaatiopiste. Sitä seuranneet, seuraavina vuosina ilmestyneet Akun tehdas ja Cocktail Bar merkitsivät nykyisen linjan etsikkoaikaa.
Rupisia riimejä, karmeita tarinoita ja sitä edeltäneet Aku ja köyhät pojat sekä Tie vie muodostavat itselleni Eppujen diskografian tiukimman kolmikon. Niistä jokainen sisältää vähintään yhden suuren hittibiisin ja lukuisia laadukkaita albumiraitoja Creedence-pastissista Vahantajoki Onnellinen hetki elämässä- kappaleen kaltaiseen unohdettuun helmeen.
Rupisia riimejä karmeita tarinoita- albumin vinyyliuusintajulkaisu ilmestyi 12.1.2011