Vuonna 1988 | Havana Blacks: Indian Warrior

Havana Blacksin mestariteos

Vanhakantaisen hardrockin lippulaiva, Guts Leidenin ja Crazy Heiskasen luotsaama Havana Blacks ylsi ehkäpä parhaaseen suoritukseensa vuoden 1988 kakkostäyspitkällään Indian Warrior.
Avausraita, riffijärkäle Hoo Myself toimii edelleen yhtyeen keikkojen selkärankana. Nimiraita Indian Warriors on pitkäsoiton kaunokki ja keskitempoiset Sense of Love sekä Season to Season tarjoilevat tyylikästä jylhyyttä. Niissä vahva kitarointi ja Leidenin tyylikkäät laulusuoritukset täydentävät upeasti toisiaan.

Shoot Ya Down, Needs Must, Speed Up Time sekä Run with Me edustavat iskeviä rockraitoja, joista löytyy voiman lisäksi kaivattavaa melodisuutta. Albumin kirkkain mestariteos lienee kuitenkin pitkä ja vakuuttava Lone Wolf, joka menestyi Amerikassa album rocktracks-listalla ja kappaleesta tehtiin myös video. Indian Warrior oli ansaitusti se levy, jonka tiimoilta Havana Blacks lähti kokeilemaan Amerikan valloitusta.
Yhtyeen nimeksi muuttui pysyvästi Havana Black ja Amerikan markkinoille Indian Warriorista julkaistiin uuden kansikuvan kera versio, jossa biisijärjestys sekä kappaleiden versiot olivat muuttuneet. Klassikon seuraaja Exiles in Mainstream onnistui ainoastaan osittain, mutta sitä laadukkaampia sen huippuhetket Freedom Child ja Kill City Blues sitten olivatkin.

Kotimaassa työstetty Growing Wings oli sitä vastoin varsin onnistunut kokonaisuus, eräs Havana Blackin parhaista pitkäsoitoista kohokohtinaan Sunflowerin ja Goodbyen kaltaiset nyanssikkaat ja sielukkaat raidat. Musiikissaan Havana Black on jalostanut tyylitajuisesti niin brittiläisen kuin amerikkalaisen, ensisijaisesti varhaisen 70-lukuisen kitararockin parhaita piirteitä.

25-vuotiaat vol 2-sarjassa Pertti Pulkkanen esittelee vuonna 1988 ilmestyneitä kotimaisia klassikkoalbumeita.