Vuonna 1988 | Clifters: Kuningatar

Cliftersin huipputyö

Vuoden 1988 lopussa ilmestynyt Kuningatar säilyy Cliftersin kunnianhimoisimpana ja kenties myös onnistuneimpana albumikokonaisuutena. Syksyllä 1987 ilmestyi erinomainen debyyttipitkäsoitto Kuningas, jonka klassikoista mainittakoon debyyttisingle Hyvä bore, mainion urkusoolon ryydittämä Please viis kaljaa sekä Bonnie ja Clyde.

Kyseinen Clifters-kokoonpano, jossa olivat mukana sittemmin Ballsista tutuksi tulleet kitaristi Petri Peevo ja rumpali Sande Vettenranta, hajosi keväällä 1988 ja Kuningattarella musisoivat johtohahmojen Jiri Nikkisen ja Luri Luokkalan lisäksi Puka Oinonen ja Sika Kukkonen. Kyseisellä albumilla yhtyeen Beatles-diggaus on puhjennut kaikkein komeimpaan kukkaansa. Nimikappale Kuningatar kallistuu hienoisesti psykedeliaan, Purkkaa (Chicagoo) tekee kunniaa Taxmanille, Syntymäpäivät muistuttaa Harrisonin Intia-orientoituneisuudesta, Ei kai on todella kaunis akustinen pala Blackbirdin hengessä ja Joo revittelee vapautuneesti.
Paksu poika toimii hurjasta tekstistään huolimatta musiikillisesti upeasti, Mä vihaan työtä on kokonaisuuden ärhäkimpiä rockraitoja, Ahneet lanteet on erinomainen poppala ja Pilleri uhkaavassa psykedeelisessä tunnelmassaan kiistattomasti pieni klassikko. Ainoa cover, Jeff Beck Groupin Hi Ho Silverlining, on tavanomaisuudesta poiketen Lurin laulama ja Jaana Rinteen käsittelyssä se on saanut nimekseen Hei Joe. Ja tuossa on ainoastaan vahvan kokonaisuuden parhaimmisto.

Cover-versioiden myötä Cliftersistä muodostui suuren yleisön suosikki, mutta on löydettävissä vanhan liiton diggareiden koulukunta, jolle Kuningas ja Kuningatar ovat ikuisesti Jirin, Lurin ja kumppaneiden kaksi parasta levyä.

25-vuotiaat vol 2-sarjassa Pertti Pulkkanen esittelee vuonna 1988 ilmestyneitä kotimaisia klassikkoalbumeita.