Uuden pitkäsoiton avausraita Merry Go Round kumartaa tyylikkäästi Stonesin ja kumppaneiden suuntaan. Suicide laajentaa onnistuneesti palettia hienoisilla hardrockvivahteilla ja kalloon mainiosti porautuvalla riffillä. I Don’t Mind panostaa onnistuneesti rullaavaan svengiin lopussaan tempoa nostattaen. Never Want You kantaa pitkäsoiton esimerkillisen rockrypistyksen titteliä mainiolla kitaroinnilla ryyditettynä ja sitä seuraa albumin ainoa selkeästi balladinomainen kappale, Overtime. Nyanssikas, keskitempoisempi Fuckface sisältää suoranaisen killeririffin, tehokasta soolotyöskentelyä ja iskevän kertosäkeen. Toivottavasti kappaleen nimi ei estä sen hittipotentiaalia.
Love to Get Around kaahaa tyylitajuisesti ja vauhdistaan huolimatta kaivattavan ja tärkeän rullaavuuden säilyttäen. Madagaskar Sunset jatkaa onnistuneesti edeltäjänsä linjalla astetta sofistikoituneemmin ja upealla kitarasoololla kruunattuna. Rytmiikkaan ja jälleen kitaraosastoon upeasti panostava Man with the Palan on mainio päätös kokonaisuutena varsin onnistuneelle albumille.
The Souls vastaa alkuvuoden kovimmasta kotimaisesta rocklevystä. Trio olisi todella toivottu vieras konsertoimaan niin Joensuun Kerubissa kuin Kuopion Henry’s Pubissakin.