JOENSUU – Viscult on lähtökohtaisesti hieno festivaali, joka ei oikein tunnu täyttävän potentiaaliaan. Ei tänäkään vuonna. Esitettyjen dokumenttien laatua ja arvoa se ei tietenkään vähennä.
Viscultin tämän vuoden tarjonnasta vaikuttavimpia olivat pääosin salaa Burmassa kuvattu Burma in Pieces ja Genovan G8-kokouksen ympärille muodostuneessa mielenosoituksessa vuonna 2001 kuvatusta materiaalista koostettu dokumentti Del Poder. Näissäkin kahdessa dokumentissa taiteillaan epäselvällä ja rikkonaisella rajalla, jossa jakolinja muodostuu markkinoinnin tai propagandan ja objektiivisuutta tavoittelevan tiedottamisen välille. Viesti muokataan halutun kaltaiseksi ja puetaan mahdollisimman vaikuttavaan asuun.
Burma in Pieces –dokkarissa ohjaaja Arun Sharman keinona on ollut mennä virallisten kanavien sivuitse. Kuvausryhmä loi kontakteja vuosien ajan ja useimmat Burmaan tehdyt kuvausreissut tehtiin ylittämällä raja laittomasti. Näin Sharma on saanut hankittua materiaalia, jota harvoin nähdään suljetusta diktatuurista. Ohjaaja kertoi elokuvan jälkeen, että hänen valintansa on ollut antaa toiveikas kuva. Pätkissä nähdään iloisia lapsia leikkimässä ja ihmiset hymyilevät paljon.
Samalla ohjaaja kertoi tasapainoilleensa elokuvataiteen ja tiedottamisen väilllä. Suuri osa suorista haastatteluista on jäänyt dokumentista pois ja Sharma antaa kuvien puhua. Ratkaisu on uskalias, mutta toimiva, sillä dokumenttiin valikoitunut materiaali kertoo, koskettaa ja jopa ilahduttaa sellaisenaan. Se ei kerro suoraan tai yksiselitteisesti, vaan pakottaa ajattelemaan. Burman diktatuurin sortuminen ei näy vielä edes horisontissa, mutta dokumentti antaa ymmärtää, että toivoa on.
Jonkinlaisesta palavasta kutsumuksesta täytyy olla kysymys, jotta jaksaa edes lähteä tällaiseen projektiin. Suurta mainetta ja rahakasoja ei ole odotettavissa, vaikka dokumentin vaatima työmäärä on huimaava ja prosessi välillä hengenvaarallinen. Sharma kertoo pelänneensä henkensä puolesta ylittäessään salaa täyteen miinoitettua Thaimaan ja Burman välistä rajaa. Del Poder puolestaan on kursittu kasaan kymmenistä lähteistä kerätystä materiaalista. Pelkästään editoinnin on täytynyt olla älytön urakka ja salanimellä toimiva ohjaaja ei voi odottaa mainetta ja kunniaa senkään vertaa.
Salanimen Zaván takaa toimiva Del Poderin ohjaaja näyttää dokumentissaan suoraviivaisesti käytännössä sodan tunnusmerkit saavaa konfliktia mielenosoittajien ja poliisin välillä Genovassa 2001. Viscultin linjaan nähden hyvin väkivaltainen ja raju dokumentti on tehokas ja monet kohtaukset palavat verkkokalvoille pitkäksi aikaa muhimaan. Ohjaaja on avoimesti valinnut puolensa, mutta dokumentti ei nosta mielenosoittajiakaan jalustalle tai demonisoi poliiseja.
Del Poder muodostuu kiinnostavaksi tutkielmaksi vallasta ja sen keinoista. Kun valtakoneiston tuulettimessa on tarpeeksi paskaa, niin sitä ei enää pyyhitä pois silkkihansikkailla, vaan voimakkaalla vesitykillä, pampulla ja kyynelkaasulla. Silloin myös loukkaantuu ja kuolee ihmisiä. Se näytetään dokumentissa tavalla, joka tekee leffasta myöhäisillan tavaraa, jos joku kanava sen uskaltaisi ohjelmistoonsa ottaa.
Kun tarjolla on niinkin mielenkiintoinen kattaus dokumentteja, kuin Viscultissa tänäkin vuonna oli, soisi useamman saavan tilaisuuden osallistua. Etenkin kun paikalla on runsaasti myös dokumenttien ohjaajia kertomassa teoksistaan ja vastaamassa kysymyksiin. Minkä ihmeen takia Viscult järjestetään sellaisiin kellonaikoihin, että useimmat ihmiset ovat töissä tai opiskelemassa?
Toinen osallistujaa piinannut kysymys olivat juontajat. Pekka Silvennoinen ja Mikko Lehtinen ovat päteviä, kunnioitusta ansaitsevia elokuva-alan toimijoita, mutta julkisia esiintyjiä he eivät ole. Viscultin soisi ottavan mallia esimerkiksi Rokumentista siinä, että paikalle hankittaisiin osaavampi juontaja. Rokumenttiseminaareja useana vuonna juontanut Heikki Soini on saanut keskustelut lentoon aivan eri tavalla kuin Viscultin juontajat saivat, vaikka Viscultin aiheet ja ohjaajat ovat todella mielenkiintoisia. Viscultin englanninkielisyys on lisähaaste, joten asiaan toivoisi kiinnitettävän huomiota.
Tapahtumaa voi seurata internetistä missä päin maailmaa tahansa, mutta nykyisellään liian harva ehtii, eivätkä useat varmaankaan viitsi. Ei kai markkinoinnin pitäisi niin suuri saatana olla, ettei Viscultistakin voisi yrittää tehdä hiukan laajemmin kiinnostavaa?
Del Poder -traileri:
Burma in pieces -traileri: