Vaihtoehtoliikunnan alalajeista väittelevä Anni Rannikko näyttää mallia longboardilla rullailusta.Nykyään kaikki tuntevat skeittauksen ja lumilautailun, mutta mitä ovat longboardaus, bmx-pyöräily, roller derby, boulderointi, bleidaus ja scoottaus? Ne ovat uusia liikuntalajeja, jotka ovat nousseet koululiikunnan ja urheiluseu-rojen tarjoamien lajien rinnalle nuorten harrastuksiksi. Lajeja on tutkittu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -hankkeessa, jossa mukana ollut Anni Rannikko väittelee uusien vaihtoehtoliikunnan alakulttuureista.
”Uusia lajeja yhdistää samanlainen arvomaailma, vaikka toimintamuodot vaihtelevatkin laajasti”, Rannikko kertoo. Arvomaailma kulminoituu kunnioituksen käsitteeseen, jossa tärkeitä ovat tasa-arvo, antirasismi sekä kaikkien mukaan ottaminen.
Uudet lajit haastavat perinteisen käsityksen liikunnasta. Kunnioituksen kulttuurin lähtökohdat ovat ainakin siinä, että uudet liikuntalajit löydetään globaalisti, eri maista ja monenlaisten ihmisten parista. Osana väitöskirjan etnografista lähestymistapaa Rannikko opetteli myös näitä lajeja.
”Lajeina nämä ovat aivan yhtä urheilullisia kuin perinteiset lajit, erot näkyvät järjestäytymisessä sekä vahvassa do-it-yourself-kulttuurissa.”
Toisaalta vuorovaikutuksen digitalisoituminen on avainasemassa uusien harrastuksien muotoutumisessa.
”Nuoret löytävät lajit somen kautta, esimerkiksi scoottaus on lajina kehitetty nettifoorumeilla”, Rannikko sanoo.
Vahva osa lajikulttuuria on myös auktoriteetin vastustaminen. Kunnioituksen kulttuuriin kuuluu myös arjen anarkismi, jossa ei halutakaan muodostaa perinteisiä urheiluseuroja. Nuoret kyllä kiinnittyvät yhteisöihin, mutta omaehtoisesta halusta lähtien. Liikuntalajien alakulttuurit ovat esimerkki laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jossa tavoitteena on refleksiivinen, yhteiskuntaa tarkkaileva yksilö.
”Valitettavasi nuorilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia hankkia tilaa kuin vanhemmilla. Harrastuspaikkojen löytäminen saattaa olla tosi haastavaa”, Rannikko toteaa.
Vaihtoehtolajiharrastajista suuri osa on nuoria, joilla ei ole verkostoja ja tietoa, joita tarvitaan esimerkiksi kuntapäättäjiin ja viranhaltijoihin vaikuttamisessa. Viranomaisilla ei myöskään yksinkertaisesti ole tietoa lajien tarpeista ja siksi on käynyt esimerkiksi niin, että osa skeittiparkeista on rakennettu hiekkakentille.
Hyvä esimerkki lajikehityksen myötä järjestäytyneestä lajista on roller derby, jonka harrastajat ovat vanhempia kuin useimpien tutkittujen lajien. Rannikko kertoo, että laji on nykyään osa luisteluliittoa ja sen vuoksi pelaajilta vaaditaan lisenssit. Toisaalta kahtiajakoja halutaan kyseenalaistaa. Lajissa on oikeus määrittää itse, pelaako naisten vai miesten joukkueessa, oman sukupuolen määritelmänsä mukaan. Instituutionalistuminen auttaa nuoria tilan haltuun ottamisessa ja harrastuspaikkojen löytymisessä valtavirran ymmärtäessä lajeja paremmin.
”En kuitenkaan näe, että monetkaan meidän tutkimista lajeista täysin sopeutuisivat perinteiseen yhteiskuntaan”, Rannikko kertoo.
Globaalit lähtökohdat rajoittavat esimerkiksi vahvan nationalistisen muodostumisen, mikä haastaa perinteisen kilpaurheilun kansallisvaltiolähtöisyyden. Lumilautailu on hyvä esimerkki lajista, jossa on urheilijoita olympiapuolella, mutta paljon on sellaisia, jotka elättävät itsensä kuvaamalla. Rannikon tutkimus osoittaa myös, että yhteiskunnasta sisäistetään epätasa-arvoisia toiminnan muotoja myös uusien lajien pariin.
”Itse kiinnitin huomiota maskuliinisuuteen sekä sateenkaarinuorten asemaan. Periaatteessa kaikki ihmiset toivotetaan tervetulleeksi, mutta silti käytännössä näin ei välttämättä ole. Esimerkiksi roller derbyä on vähätelty kutsumalla sitä lesbohuispaukseksi.”
Lajit eivät siis ole vapaita hierarkioista. Valtaa käyttävät ne, joilla on eniten alakulttuurista pääomaa – usein miehet ja sellaiset, joilla on pitkä harrastushistoria.
Myös taidolla ja kulttuurisella pääomalla on väliä: nykyään saatetaan esimerkiksi nauraa sellaisille, jotka tulevat pelaamaan roller derbyä verkkosukkahousuissa urheiluvaatteiden sijaan.
Anni Rannikon väitöstilaisuus 20.4. kello 12 Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella, Metria M101.