Helsinkiläistrio Regina nousi pinnalle raikkaalla ja tanssittavalla elektropopillaan 2000-luvun puolessavälissä. Viimeistään yhtyeen neljännen albumin Soita mulle kohdalla genren uudelleenmäärittely tulee ajankohtaiseksi. Jo määritelmänä lattean kuuloinen poprock voisi olla sopiva. Heti avausraita Unessa paljastaa, millaista on uusiutunut Regina. Mikko Rissanen paukuttaa peruskomppia rummuilla ja Mikko Pykäri soittelee kitaralla leirinuotiolta tuttua kitarakomppia. Onko Regina unohtanut raikkaat synasaundit ja alkanut tehdä tusinarämpytystä? Laulaja Iisa Pykärikin on miksattu jonnekin kaukaisuuteen. Sieltä jostain hän eteerisenä mutta ajoittain kirkkaana huhuilee.
Haluan sinut jatkaa ensimmäisen kappaleen kanssa samoilla linjoilla. Joskin aivan kappaleen alussa syntetisaattori imitoi hauskasti Iisalle ominaista niekuttavaa laulutyyliä. Tuohon tyyliin liittyvä konemaisuus on säilynyt uudelle levylle saakka joidenkin sanojen tavu kerrallaan laulamisena. ”Oletko si-nä-kin se oikea” onkin oivaltava kysymys. Se on myös ainoa asia joka kappaleesta jää mieleen. Ylipäänsä kappaleiden sanat vaativat keskittynyttä kuuntelemista, koska vanhalle Reginalle ominaiset tarinat ovat poissa. Aikaisempien levyjen seikkailu Tokiossa, päivä järvellä tai pankinryöstäminen ottivat eri tavalla imuunsa. Sanojen merkityksien kuunteleminenhan ei tietenkään ole välttämättömyys. Joskin havahtuminen yhteen fraasiin saattaa jättää kaivelemaan, mitä muuta laulussa sanotaan.
Kuudennen raidan Mustavalkeaa kohdalla alkaa tehdä mieli tarkistaa ovatko levyn siihenastisten kappaleiden temmot, sävellajit ja kompit aina samoja. Ei sentään, vaikka siltä kuulostaakin. Laulumelodia on kuitenkin mieleen jäävä. Millaisen kappaleen merkki sen sitten ikinä onkaan. Ui mun luo yllättää positiivisesti. Kappale kuulostaa erilaiselta kuin levyn kaikki muut. Se on rytmisesti jännittävä ja vanhat kunnon synatkin pääsevät oikeuksiinsa.
Regina on kuuden vuoden ja neljän levyn aikana koko ajan muuttunut. Heitä ei voi ainakaan syyttää saman levyn tekemisestä kerta toisensa perään, mikä sinällään on kunnioitettavaa. Kahden vahvasti elektronisen, monotonisesti lauletun teoksen jälkeen tuli kolmas, vähemmän elektroninen muttei huono. Sitten tuli Soita minulle. Hienot naivistiset sanoitukset ja jännittävät tarinat ovat muuttuneet maalailevimmiksi. Ihmissuhdekiemuroista kertovat sanat täytyy osata itse tulkita. Reginan kasvaminen lapsesta aikuiseksi on selvästi tapahtunut. Aikuistuminen on useissa tapauksissa erittäin suositeltavaa ja tavoittelemisen arvoista. Mutta jos aikuiseksi kasvaminen ei ole pakollista, miksi kasvaa tylsäksi perusrämpyttäjäksi.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opetellaan syksyllä 2011 taidekritiikin kirjoittamista. Kritiikkipraktikumissa opiskelijat kirjoittavat kriitiikkejä konserteista, äänitteistä, kirjoista, taidenäyttelyistä, elokuvista, tanssi- ja teatteriesityksistä. Kurssia vetävät kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelä, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä ja professori Risto Turunen. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti.