Erilaisuuden ylistys
David Foster Wallacen (1962-2008) monipuoliset novellit avaavat seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden verhoja kirjassa ”Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja”. Kirjan pääosassa ovat inhottavat, kerskailevat ja epätoivoiset miehet haastatteluineen, jotka kertovat heidän suhteistaan naisiin. Kirja on täynnä aihetta sivuavia novelleja, joissa kerrotaan niin ihmisen psyyken häiriöistä kuin ruumiillisistakin haluista.
Wallacen novelleissa on osuvia huomioita sosiaalisten suhteiden eri puolista ja ne sisältävät paljon henkilöhahmojen itsetutkiskelua. Välillä päästään kurkistamaan myös kirjailijan pään sisään hänen lisäämissään huomioissa tarinaan ja hänen kirjoitusprosessistaan kertovassa novellissa.
Wallace on yhdysvaltalainen nykykirjailija, joka kirjoitti pääasiassa novelleja. Suomeksi häneltä on ilmestynyt myös kirja ”Hauskaa mutta ei koskaan enää. Esseitä ja argumentteja.” Hänen novelleitaan siivittää usein ironia. Wallace on sanonut, että haluaa kirjoituksillaan saada ihmiset tuntemaan itsensä vähemmän yksinäisiksi. Hänen kirjansa tuntuukin olevan suunnattu syrjäytyneille ja masentuneille ihmisille.
Wallace on tunnettu erikoisista tyylillisistä keinoistaan, joita kriitikot ovat ihastelleet. Toisaalta tavalliset lukijat saattavat vieroksua sitä. Perinteiset alaviitteet ovat pienten huomautusten sijaan jopa useita sivuja pitkiä ja elävät omaa elämäänsä, mikä valitettavasti saa unohtamaan välillä päätarinan. Lyhenteitäkin käytetään enemmän kuin laki sallii. Esimerkiksi novellin ”Aikuisten maailma (II)” loppu on pelkkää sekavaa, mutta koomista lyhennesoppaa.
Välillä Wallacen läkähdyttävän pitkät lauseet menevät aikalailla paasauksen puolelle. Joissakin novelleissa taas toisto menee liiallisuuksiin ja pitkästyttää.
Vaikeasti avautuvilla termeillään Wallace tuntuu ylistävän omaa älyään ja jättää ummikot pohtimaan mistä puhutaan. Suomentaja Juhani Lindholmilla on ollut varmasti vaikea työ saada käännettyä Wallacen kirjoitusasua suomeksi. Hän on suomentanut kuitenkin alkuperäiskielisistä novelleista kaikki paitsi kaksi, mikä on hyvä saavutus kirjan hankalien yksityiskohtien vuoksi.
Wallace on kirjoittanut kirjan selkeästi varsinkin älyköille – hän tarjoaa paljon uutta kirjoitustyylillään ja vaikeimmilla tarinoillaan, mutta ei avaudu jokaiselle lukijalle. Onneksi kirjassa on useita eritasoisia novelleja jokaiselle. Novellit ovat paikoin melankolisia ja syvällisiä kuin keveitä ja pinnallisiakin. Hahmoja yhdistää pääosin ärsyttävyys ja ongelmat, jotka vaativat tulla kuulluiksi.
Novelleista huomaa kirjailijan masentuneisuuden ja aiheesta onkin pitempi novelli ”Masentunut henkilö”, jossa teksti on kirjoitettu todella aidosti ajatuksenjuoksuksi. Novellissa hahmo on kietoutunut omaan narsistiseen ja masentuneeseen maailmaansa. Varsinkin Wallacen itsemurhaan ajautunut pitkäaikainen masennus tekee novellista selkäpiitä karmivaa luettavaa.
Erityisen huvittava on novelli pojan masturbaatiofantasiasta, jossa kaikki ihmiset saisi pysäytettyä käden liikkeellä. Pysäyttämisen vaikutus on kuitenkin laajennettava huoneesta valtioon ja lopulta maailmankaikkeuteen, koska muuten ihmiset tajuaisivat ajan pysähtymisen. Tämä kaikki aiheuttaa pojalle niin paljon päänsärkyä, ettei häneltä itsetyydytys enää onnistu.
Wallacen ironia pistää esiin henkilöhahmojen karmeiden tarinoiden takana ja henkilöt joutuvat pilkan kohteeksi, mutta vakavuudessakaan ei säästellä. Sympatiaa näille vastenmielisyyksille taasen on vaikeaa jakaa. Samaistumisen kohteet ovat harvassa.
Wallacen kirja vetää lukijan mukaan maailmaan, jossa puhutaan tabuista ja fantasioista avoimesti. Kirjassa seksuaalisuus ja psykologiset taipumukset nähdään monesta eri kulmasta. Ne tekevät kirjasta erilaisen ja mielenkiintoisen pakkauksen.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opetellaan taas taidekritiikin kirjoittamista. Kritiikkipraktikumissa opiskelijat kirjoittavat kriitiikkejä konserteista, äänitteistä, kirjoista, taidenäyttelyistä, elokuvista, tanssi- ja teatteriesityksistä. Kurssia vetävät kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelä, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä ja professori Risto Turunen. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti. Edellisen kerran praktikum järjestettiin vuonna 2011, ja senkin sato löytyy Uljaan verkosta.