Avotoimistoissa saadaan kirjoittajan mukaan tuotettua lähinnä ongelmia.Miten yliopiston taloudellista tilannetta voi parantaa laman aikana? Entä voiko yliopisto profiloitua riittävän tehokkaasti ilman suuria panostuksia? Resursseja tuskin taivaalta tippuu lisää, mutta jakamalla olemassa olevia, sekä muuttamalla tapoja voidaan yliopiston resurssit saada riittämään paremmin. – Ari Tervashonka, teksti
Avokonttori syö luovuuden
Tärkeimpiä resursseja yhteisöjen toiminnan kannalta ovat luottamuksen kulttuuri ja yhteisön hyvinvointi. Avoimuudella ja ymmärryksellä voidaan rakentaa yhteisön hyvinvointia, mutta luottamus ei ole rakennettavissa pienen aikavälin kikkailujen varaan. Aito luottamuksen kulttuuri lähtee sekä yliopiston johdosta, että nuorempien tutkijoiden työkokemuksista ja sen tulos säteilee jokaiseen luentosaliin eri tavoin. Hyvinvointia ja luottamusta tulee siis vaalia, eikä tässä urakassa voida jättää ketään ulos.
Henkisten resurssien lisäksi voidaan miettiä tapoja muiden resurssien järkevään allokointiin. Avotoimistot ovat huono idea. Vaikka ne säästäisivät tilaa ja siten kiinteitä kuluja, henkilöstön kustannukset kasvavat ja tehokkuus laskee. Myös sairauspoissaolojen määrä lisääntyy. Vaikka työhuoneiden ja avokonttorin rahalliset kustannukset olisivat samat, yleinen hyvinvointi kärsii. Avokonttori ei kuitenkaan ole vielä viimeinen surmanloukku tuotteliaisuudelle vaan on olemassa muitakin toimimisen tapoja. Ajatustyötä voi tehdä myös kotona ja useissa tapauksissa tämä on tuotteliaampi tapa tehdä ajatustyötä verrattuna avokonttorin häiritsevään äänimaailmaan ja tarpeettomiin ärsykkeisiin.
Netti paremmin käyttöön
Kotona työskentelyä voisi yhdistää paljon enemmänkin opintoihin, esimerkiksi verkkoluentojen muodossa. Verkkoluennoilla yliopisto voisi aloittaa varsinaisen opintosisältöjen vallankumouksen. Opiskelijalla olisi mahdollisuus valita suuresta joukosta kurssiarkiston antimia ja tenttiä niitä parhaaksi katsomallaan ajalla sähköisellä tentillä. Tämä ei ainoastaan nopeuttaisi opintoja, vaan muuttaisi kurssien byrokratian opintojen nopeutta tukevaksi, joustavaksi muodoksi.
Tällainen kurssimalli vapauttaisi huomattavasti opetukseen käytettäviä resursseja ja mahdollistaisi kohdennukset opintojen alku ja loppupäähän. Lisäksi parempi yliopisto-opintoihin integroituminen sekä opintojen loppuun suorittamiseen tarvittavien taitojen laatu mahdollistuisi. Tämä olisi myös opetushenkilökunnan kannalta järkevämpää työn mielekkyyden ja vaihtelevuuden vuoksi. Yliopistolle tällainen vapaampi kurssijärjestelmä mahdollistaisi laajempien ja laadukkaampien opintojen tarjoamisen samalla resurssimäärällä pitemmällä aikavälillä. Myös kurssien kustannukset voitaisiin tehokkaammin suunnata tarvittaessa uusien kurssien tekemiseen tai vanhojen modernisointiin.
Opinto-ohjaus tälle vuosituhannelle
Opinto-ohjauksen saavutettavuutta voisi parantaa. Amanuenssien työtaakkaa voisi keventää avoimilla chatti-ajoilla verkossa. Päällekkäisiä opintoihin liittyviä infoasioita pystyttäisiin käymään suuremmalla joukolla kerralla läpi. Neuvojen antaminen myös tehostuu kun tarvittavat linkit pystytään jakamaan sellaisenaan. Tietojen päivittäminenkin olisi helpompaa ja halvempaa kuin jokavuotisten paperisten oppaiden painaminen.
Tulevaisuuden yliopistolla on runsaasti vaihtoehtoja taloutensa kohentamiseen. Yliopiston kehittäminen sisältäpäin, vahva profiloituminen laajalla kurssivalikoimalla, sekä joustava opintokulttuuri nostaisivat käyttöön nyt hyödyntämättä ja pölyisenä lojuvaa potentiaalia. Nämä keinot ja monet muut, tuottaisivat myös kilpailukykyä. Sen esiin taikominen ei ole itsestäänselvyys millekään instituutiolle.
Sarjan edelliset kolumnit:
Tuleva yliopisto: Copy-paste tentti
Tuleva yliopisto: Yliopisto lakien puristuksissa
Sarjan aiheet ovat osia kirjoittajan yliopiston ja markkinoiden suhdetta käsittelevästä pohdinnasta: Markkinat ja yliopisto vai yliopisto ja markkinat – Kumman tahdissa tiedettä tehdään tulevaisuuden yliopistossa?