Musiikki kuului alusta asti Lydonien perheen elämään. Lydoniin suurimman vaikutuksen tehneet musiikkigenret olivat glamrock ja reggae ja hänen keskeisistä diggauskohteistaan mainittakoon Slade, T Rex, Alice Cooper ja Status Quo. Britti-invaasiosta Lydoniin suurimman vaikutuksen tekivät The Who ja The Kinks ja tulevista musiikillisista virkaveljistään hän piti erityisen paljon The Buzzcocksin musiikista.
Sex Pistolsiin Lydon liittyi yhtyeen jäsenistä viimeisenä. Kitaristi Steve Jonesilla ja rumpali Paul Cookilla oli takanaan pisin yhteinen musiikillinen historia; he olivat soittaneet yhdessä jo vuosina 1971–72. Lydonin välit muihin Pistolsin jäseniin ruoditaan teoksessa tarkasti. Parhaiten hän tuli toimeen Paul Cookin ja alkuvaiheessa myös Sid Viciousin kanssa. Manageri Malcolm McLarenista Lydon sanoo sitä vastoin teoksessaan suorat sanat.
Pistolsin saavuttaman mediakohun ja räävittömän käytöksen vastapainoksi biografiassa lähitarkasteluun pääsevät ansiokkaasti esimerkiksi myös useiden keskeisimpien Pistols-kappaleiden, kuten Anarchy in the UK:n sekä God Save the Queenin tekstit. Jo lyhyen uransa aikana Pistols jäi Lydonin mukaan polkemaan musiikillisesti paikalleen. Yhtyeen hajottua Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen alkuvuodesta 1978 Lydon vietti kolme viikkoa Jamaikalla Virgin Recordsin johtajan Richard Bransonin kanssa, mutta paikallisten reggaemuusikoiden metsästys ei tuottanut toivottua tulosta.
Pistolsia seuranneen ja pitkäikäisen Public Image Ltd- yhtyeensä keulahahmona Lydon on päässyt monipuolistamaan musiikillista visiotaan varsin merkittävästi. Jo yhtyeen varhaistuotannosta on poimittavissa todellisia merkkipaaluja, kuten Public Image sekä Religion. 80-luvun alussa Lydon laajensi skaalaansa näyttelijäksi. Hän esiintyi italialaista tuotantoa edustaneessa, Hugh Fleetwoodin teokseen Order of Death perustuneessa samannimisessä elokuvassa.
Vuonna 1986 ilmestyneellä Public Image Ltd:n pitkäsoitolla Album rummuista neljässä kappaleessa huolehti rockin historian paitsi parhaisiin rumpalehin, myös todellisiin villimiehiin lukeutuva Ginger Baker ja kitarasta koko albumilla instrumenttinsa varsinainen virtuoosi Steve Vai. Kyseiselle pitkäsoitolle sisältyvä kappale Rise oli yhtyeelle singlemenestys. Kotimaassaan kappale jäi niukasti top tenin ulkopuolelle, mutta nousi Irlannissa kymmenenneksi ja siitä on muodostunut myös tekstinsä osalta eräs Lydonin koko tuotannon todellisista avainteoksista.
Public Image Ltd jatkoi aktiivista uraansa ensiksi vuoteen 1993 saakka. Sex Pistolsin paluu ajoittui vuoteen 1996, jolloin yhtye soitti kaikkiaan lähes 70 konserttia Euroopassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Japanissa. Kyseisen kiertueen Lontoon Filtsbury Parkissa kesäkuussa 1996 pidetystä konsertista taltioitiin myös livelevy Filthy Lucre Live. Kiertue tehtiin line upilla, jossa Lydonin, Jonesin ja Cookin lisäksi oli itseoikeutetusti mukana originaalibasisti Glen Matlock. Seuraavana vuonna ilmestyi Lydonin sooloalbumi Psycho’s Path.
Vuonna 2000 valmistui Julien Templen ohjaama Sex Pistolsista kertova ja hyvän vastaanoton saavuttanut dokumenttielokuva Filth and the Fury. Vuonna 2006 Pistols pääsi Rock and Roll Hall of Fameen, mutta kieltäytyi saapumasta seremoniaan. Asiaan vaikutti osaltaan myös se, että punkrockin edustajista sinne olivat jo aikaisemmin päässeet The Ramones ja The Clash, joista jälkimmäisen kanssa Lydonilla ei alkuaikojen jälkeen ole ollut erityisen veljelliset välit.
Kun yhtyeen ainoan, mutta sitäkin vaikutusvaltaisemman pitkäsoiton Never Mind the Bollocks, Here’s the Sex Pistols julkaisusta tuli kuluneeksi 30 vuotta, Pistols heitti useamman keikan kotimaassaan vuonna 2007. Vielä seuraavana vuonna vuorossa oli festivaaliesiintymisiä Euroopassa. Samana vuonna ilmestyi erinomaisesta Brixton Academyssa kymmenes marraskuuta 2007 soitetusta konsertista taltioitu dvd There’ll Always Be An England. 2000-luvulla Lydon on lisäksi ollut mukana tv-ohjelmissa I’m A Celebrity…Get Me Out of Here, Shark Attack ja Goes Ape. Niistä ensin mainittu on brittiläinen, mutta Australiaan sijoittunut reality-sarja. Shark Attack sijoittui Etelä-Afrikkaan ja siinä Lydon pääsi uimaan haiden kanssa. Goes Apessa hänen toimenkuvansa oli etsiä Keski-Afrikan gorilloja.
Eräällä brittiläisen rockin kiistattomista kulttihahmoista on tarjottavanaan laajaperspektiivisesti sitä humaanimpia ajatuksia, mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan. Valtavan detaljimääränsä vuoksi teos jättää huomattavista ansioistaan huolimatta aavistuksen ylitsepursuavan kokonaiskuvan, eikä Raivoa ja voimaa! sijoitu aivan rockbiografioiden kaanonin terävimpään kärkeen.
Pertti Pulkkanen