Nettie Stevens (1861-1912) on yksi tiedemaailman merkittävistä, mutta varjoon jääneistä naisista.Sukupuolentutkimuksen perusteiden tulisi kuulua kaikkien oppiaineiden perusopintoihin. Ajatus tulee mieleen luettuani pakollisiin opintoihini kuuluvan biologian filosofiaa ja historiaa käsittelevän kirjan Thinking about Life (2008). Tiedemiesten nimiä ja saavutuksia perusteellisesti latelevan opuksen puoleen väliin päästyäni haluaisin huutaa: Hei haloo, missä ovat tiedenaiset!
Kirjan ensimmäinen nainen on Nettie Stevens, joka keksi X ja Y -kromosomien olemassaolon samanaikaisesti mutta toisistaan tietämättä Edmund Wilsonin kanssa. Stevens mainitaan Wilsonia ylistävän alaviitteen viimeisen virkkeen sivulauseessa, jossa hänen nimensä on kirjoitettu väärin Nellie.
Suomessa on jonkin verran kiinnitetty huomiota historian oppikirjojen mieskeskeisyyteen. Oppikirjojen tekijät ovat kertoneet naisten esiintuomisen olevan haasteellista (HS 9.2.2015). Valitettavasti elämme siis edelleen maailmassa, jossa perinteet ja normit kirjoittavat historiaa. Naisista on vaikeampi kirjoittaa, koska aiempi tutkimus on vähäistä. Ja koska naisista ei kirjoiteta, heidän vaikutuksensa koetaan marginaaliseksi. Miesten historia on historiaa ja naisten historia naisten historiaa.
Seksismi on lähes aina tiedostamatonta, ja siksi sitä onkin niin vaikea myöntää. Voi olla vaikea löytää ihmistä, joka allekirjoittaisi väitteen: ”Naisten tekemä työ ei ole mainitsemisen arvoista, tai jos on, niin jonkun miehen työn ohella”.
Tahattomana piiloviestinä väite on hämmästyttävän yleinen. Palatakseni biologian historian kurssiin, kaikki kurssikirjassa esitellyt naiset (kaikkiaan neljä) mainitaan jonkun miehen työn puolesta puhujina tai kollegoina.
Tyypillisin argumentti feminististä kritiikkiä vastaan on pyrkimys rationalisoida seksismiä tai näyttää se neutraalissa valossa. Seksististä oppimateriaalia voidaan puolustaa toteamalla, että sukupuolta ei ole mielekästä korostaa tai että on vain sattumaa, että kirjallisuus paneutuu lähinnä miehiin.
Tutkijan ihanteena lienee kuitenkin kriittisyys. Tutkimuksessa tulisi aina huomioida, että jonkin asian yleisyys ja tavanomaisuus ei tee siitä neutraalia ja rationaalista. Ystäväni sanoi kerran, että historia kertoo loppujen lopuksi aina omasta ajastamme. Jos emme halua katsoa historiaa toisin, kuinka voimme koskaan muuttua?
Tähti Oksanen
Kirjoittaja kirjoittaa siitä, mistä unelmoi.