The Who: Greatest Hits & More

Britti-invaasion legendaarisesta nelikosta The Who oli soittotaidollisesti kaikkein tasokkain. John Entwistle ja Keith Moon muodostivat kenties rockin historian laadukkaimman rytmisektion, Roger Daltrey oli kelpo vokalisti ja Pete Townshend sekä erittäin merkittävä biisintekijä että upea kitaristi.

The Whon tuoreen tuplacd:n ykköslevy käsittää valtaosan brittiläisistä brittiläisimmän yhtyeen klassisista hiteistä. Debyyttisingle Can’t Explainista sekä legendaarisesta My Generationista täkyinä ovat originaalit monoversiot. Muutama ehdottomuus ykköscd:ltä jää puuttumaan. Missä ovat Anyway Anyhow Anywhere ja upea I’m A Boy? Luovassa mielessä yhtye oli uransa huipulla 1970-luvun alussa. Rockin historian kiistattomiin klassikkolevyihin lukeutuva Who’s Next onkin hittikokoelmalla hyvin edustettuna, mutta modaikoihin tyylikkäästi palanneelta Quadrophenialta mukaan olisi mieluusti kelpuuttanut Love Reign O’er Me:tä runsaammin näytteitä.

Vaikka Whon viimeiset studiolevyt eivät räjäyttäneetkään maailmaa, sisältyisi erityisesti Face Dances-pitkäsoitolle onnistuneita hetkiä You Better, You Bet-hittiä runsaammin. Kokoelman kakkoscd koostuu suurimmaksi osaksi ennenjulkaisemattomista livetallenteista. 1970-luvun alussa The Who oli myös universumin tiukimpia livebändejä. Vuosilta 1970-71 mukana on useitakin näytteitä, mutta biisivalintoina hieman yllättäen ensisijaisesti edellisen vuosikymmenen hittikappaleita mukaanlukien tanakasti etenevä näkemys I’m A Boysta. Upea 5.15 Quadrophenialta ja Who’s Nextin legendaarinen Behind Blue Eyes kulkivat todella komeasti 1970-luvun alkupuolella. Livelevyn yksittäinen huippuhetki on kuitenkin biiseistä Naked Eye, Let’s See Action sekä My Generation muodostuva medley vuodelta 1974. Who ei livebändinä taantunut myöhemminkään. Esimerkiksi I Can See For Miles versioitui varsin vakuuttavasti vuonna 1989, vaikka yksi, eli rumpali Keith Moon oli jo tuolloin klassisesta kokoonpanosta poissa.

Greatest Hits&More on pätevä kokoelma eräältä brittirockin peruspilareista. On kuitenkin siinä ja siinä, kannattaako sitä hankkia ensimmäiseksi Who-levykseen, jos yhtyeen tuotanto ei entuudestaan ole kovin tuttua. 1960-luvulta riittäisi tarvittaessa hittikokoelma, mutta seuraavan vuosikymmenen alussa Who oli niin kovassa vedossa, että Live at Leeds, Who’s Next ja Quadrophenia ovat liki pitäen pakollisia hankintoja jokainen.