Nissan Micra on pieni ja kovassa vauhdissa kirkuva auto. Aivan kuin The Micragirls bändinä.
The Micragirls kuuluu niiden rokkibändien joukkoon, joille soittotaidon puute ei ollut este, kun palo tehdä musiikkia iski. Heille palo iski Provinssirockissa vuonna 2001, kun naiset istuivat Nissan Micrassa kuuntelemassa autotallirokkia. Siitä löytyi sitten oma musiikkityyli ja nimi. Höysteeksi otettiin kauhuleffatunnelmat ja loppu on historiaa..
Wild Girl Walk on ollut tekeillä jo pari vuotta. Levystä kuuluu, että tuhruinen autotallisaundi on tietoisesti tuotettu. Edelleen vajaasta soittotaidosta ja rajoittuneesta englannin kielen ääntämisestä on muodostunut ongelman sijaan osa orkesterin taiteellista kokonaisuutta.
Levyn sisäänheittoelementtinä toimii ehdottomasti periksi antamaton energisyys ja tehokkuutta korostaa levyn tiiviys. Pisin kappale Electric Chair Twist kestää kolme ja puoli minuuttia. Osa menestysreseptiä on laaja kontaktiverkko, josta on löytynyt tukea. Wild Girl Walkilla vierailevat Heavy Trashin Jon Spencer ja Matt Verta-Ray. Levyn tuotantotiimistä löytyvät myös levy-yhtiö Bone Voyagen osaomistajat, 22-Pistepirkon jäsenet.
Livenä The Micragirls on parhaimmillaan aivan loistava, mutta teknisen osaamisen puute vähentää levyn kulutusta levylautasella. Oikeassa tunnelmassa puute ei häiritse, mutta perheellisellä miehellä, kuten minulla on liian harvoin aikaa juoda itsensä oikeaan tunnelmaan. Vanhan Kerubin kaltaisessa rokkipaikassa Micragirls oli omalla kentällään samoin kuin Kuopion Henkassa, jos se on vielä sama paikka, kuin siellä käydessäni vuosia sitten.