Studioalbumien ensimmäinen täysosuma
Brittiläisten rhythm and blues-yhtyeiden terävimpään kärkeen lukeutuva ja hiljattain edesmenneeseen kitaristi/laulajaansa Alvin Leehen suhteellisen voimakkaasti henkilöitynyt Ten Years After ylsi studiolevytystensä osalta ensimmäiseen todelliseen täysosumaansa vuoden 1969 järjestyksessään toisella pitkäsoitollaan Shhhh. Vuoden 1967 rujo debyytti oli ammentanut vielä suhteellisen voimakkaasti bluesin klassikoista ja Stonedhenge-pitkäsoitollaan Ten Years After sukelsi melkoisen syvälle psykedelian syövereihin.
Shhh on vahva kokonaisuus, jolla suoremmat bluesrevitykset ja nyanssikkaammat kappaleet täydentävät tyylitajuisesti toisiaan. Avaus Bad Scene on nopeatempoinen ja kekseliäs raita, jota väritetään intensiivisellä kitaralatauksella. Two Time Mama edustaa kevyempää musiikillista ilmaisua letkeästi svengaten ja sopivan säästeliäästi sooloillen. Stoned Woman lukeutuu pitkäsoiton parhaimpiin rockraitoihin Leen intensiivisesti rönsyilevän kitaroinnin siivittämänä. Sonny Boy Williamsonin klassikosta Good Morning Little Schoogirl tarjolla on seitsenminuuttinen tehokkaan rifittelyn varaan rakennettu näkemys. Balladikaunokki If You Should Love Me tuo kokonaisuuteen oman kiehtovan lisänsä ja akustisvoittoinen I Don’t Know That You Don’t Know My Name puree erilaisuudellaan ja melodisuudellaan.
Sinisävyisemmällä The Stompilla myös kosketinsoittaja Chick Churchill pääsee esiin kunnolla. Tarkoituksellisen kliseisesti nimetty I Woke Up This Morning rymistelee pitkäsoiton kunniakkaasti päätökseen. Shhhh tarjoaa kahdeksan Ten Years After helmeä ja aloittaa yhtyeen klassikkoalbumien ketjun, jonka upeimpina mestariteoksina erottuvat Cricklewood Green sekä Space in Time.
Ten Years After-basisti Leo Lyons 70 vuotta 30. 11. 2013