HARR-HARR (kyllä, sillä piraattiäänellä), Monkey Island on täällä taas.
Tales of Monkey Island jatkaa edeltäjiensä hengessä. Suuren piraattikapteeni Guybrush Threepwoodin vaimo Elaine on pulassa ja hänet täytyy jälleen pelastaa kapteeni LeChuckilta. Alussa Guybrush yrittää tuhota LeChuckin voodoomiekalla. Hän kuitenkin epäonnistuu ja Threepwood löytää itsensä kirotulta Flotsamin saarelta, jossa tuulet puhaltavat aina mereltä päin, mikä tekee saarelta poispääsyn mahdottomaksi. Tämä ei menoa tunnu haittaavan sillä irtovitsejä ja heittoja lentää jatkuvalla syötöllä. Meno on muutenkin hyvin samantyyppistä kuin aiemmissa peleissä.
Monkey Islandista kun puhutaan niin tärkeintä on tietenkin se huumori. Vaikka alussa turhan monta HARR-HARR:ia ja ARRR:ia LeChuckin suusta tuleekin, on pelissä muutakin kuin sitä itsestäänselvää piraattihassuttelua. Guybrush heittää sarkastisia huuliaan kaikille vastaantulijoille, usein aivan syystä, sillä suurin osa hahmoista on vain välineitä juonen eteenpäin viemiseksi tai se irtovitsin lähde. Hahmojen pitäisi mielestäni olla jo itsessään hauskoja. Mieleenpainuvia sivuhahmoja jää todella kaipaamaan. Päähenkilöidenkin syventämistäkin pelistä löytyy hyvin vähän. Telltale Games olettaa että kaikki tuntevat jo Guybrushin ja muut vanhat tutut, eikä heitä sen tarkemmin esitellä. Toivottavasti tulevissa episodeissa hahmoja syvennetään ja huumoria rakennetaan pidemmälle, helppoja nauruja irtonaisilla heitoilla ei ainakaan minusta irronnut. Vitsit jäivät nyt pinnallisiksi.
Pelimaailma sentään näyttää äärimmäisen hyvältä jopa vanhalla konerotiskolla jolla peliä jouduin pelaamaan. Peliympäristöt ovat nättejä ja kaappaavat onnistuneesti piraattimaisen tunnelman. Episodissa seikkaillaan Flotsamin saarella joka, kuten Mélee Islandkin, koostuu kaupungista ja sitä ympäröivästä viidakosta. Ympäristöt olivat paljon mieleenpainuvampia kuin henkilöt. Tunnelmaa lisää myös tuttu Monkey Island musiikki. Flotsamin alati puhaltavat tuulet ovat myös olennainen osa äänimaisemaa. Ikävästi vain hahmot eivät yllä samaan tasoon. Osa hahmoista on turhan yksinkertaisesti animoitu. Ääninäyttely on onneksi yksi pelin vahvoja puolia, mutta mikään hahmoista ei tälläkään saralla tehnyt suurempaa vaikutusta, kenties juuri dialogin pinnallisuuden takia. Piraattimaista puhetapaa käytetään niin monessa hahmossa että se lähinnä kyllästyttää.
Puzzlet toimivat vitsejä ja dialogia paremmin. Useimmat puzzleista vaativat tavaroiden yhdistelyä. Osa taas tiettyjen scriptattujen toimintojen suorittamista tietyssä järjestyksessä. Hullun tiedemiehen laboratoriosta karkaaminen on yksi pelin hauskimmista kohtauksista. Puzzle on todella nokkelasti laadittu ja kohtauksen huumorikin toimii hyvin. Jos muistaa Pavlovin koirat on pakeneminen helppo tehtävä, johon silti meni oma aikansa.
Tales of Monkey Island julkaistaan Telltale Gamesille tyypillisesti episodeina. Koko sarjan voi tosin ostaa etukäteen varsin huokeaan hintaan jolloin on mahdollisuus myös saada koko sarja aikanaan DVD-levyllä postituskuluja vastaan. Episodimaisuus matkii televisiota pistäen pelin lyhyempiin varsin nopeasti pelattaviin pätkiin. Launch of the Screaming Narwhalin pelaa parissa illassa riippuen pelitahdista. Tämä lähestymistapa toimii seikkailupelien kohdalla hyvin, koska tarina on lineaarinen eikä peli vaadi mahdottomia konetehoja. Yksittäiset episodit on myös helppo ladata netin kautta pienen kokonsa takia.
Telltale tekee hyvää työtä pitäessään seikkailugenreä hengissä. Ensimmäiseksi episodiksi Launch of the Screaming Narwhal on onnistunut, mutta paljon parantamisen varaa löytyy. Toivottavasti sarja paranee mitä pitemmälle se etenee. Hienoon cliffhangeriin Launch ainakin loppuu. Hahmoja toivottavasti syvennetään ja huumoria rakennetaan pidemmälle. Moneen varmasti episodin hieman pinnallisemmatkin vitsit vetoavat. Odotan innolla miten Telltale Games hyvästä avauksesta jatkaa ja miten Threepwood tulevista koitoksistaan selviää.
Kuvia pelistä:
