Taukotilat kirjastoiksi!

Esimerkiksi Joensuun kampuksella on joissakin itseopiskelutiloissa hyllykaupalla kirjallisuutta, mutta se ei välttämättä palvele opiskelijan tarpeita. Itseopiskelutiloissa yhteisöllisyyttä rajoittaa myös vaatimus hiljaisuudesta. Vapaan sosiaalisuuden paikkoja ne eivät ole. Kuvassa itseopiskelutila Atrium Joensuun kampuksella. Kuva: Pasi Huttunen

Ainejärjestöt voisivat perustaa kirjastoja taukotiloihinsa. Laitokset joko lahjoittaisivat kirjat tai rahoittaisivat niiden hankinnan, ehdottaa Ari Tervashonka kolumnissaan. – Ari Tervashonka

Vapaa-ajan viettoon kampuksella voisi tarjota enemmän mielekkäitä vaihtoehtoja. Monella ainejärjestöllä on taukotiloja, joissa juodaan kahvia, istutaan sohvalla ja odotetaan seuraavaa luentoa tai tenttiä. Monesti näissä paikoissa tehdään myös rästitehtäviä, levätään ja syödään. Tällaisille rauhallisille ja avoimille paikoille voitaisiin perustaa pieniä kirjastoja jolloin tauoilla voisi lukea kurssien materiaaleja. Lisäksi opiskelijat pystyisivät suunnittelemaan paremmin opintoja jos materiaali olisi paikalla yhdessä tilassa.
Kirjat tosin ovat kalliita ja kaikkien kurssien materiaaliin saattaisi upota tuhansia euroja. Pointti ei ole velkaannuttaa ainejärjestöjä vaan tarjota niille mahdollisuutta tehdä parempaa yhteistyötä laitostensa kanssa. Kirjaston perustamiseen ainejärjestö voi hakea tukea kirjojen tai rahoituksen muodossa. Esimerkiksi kirjalahjoitusten kohdalla tarjoutuu henkilökunnalle mahdollisuus antaa signeerattuja viestejä opiskelijoille: neuvoja, oppeja ja ideoita. Kirjasto ei ole idea pelkkä kasa nurkassa lojuvia kirjoja vaan mahdollisuus yleisemmälle dialogille.

Tähän saakka suunnitelma kuulostaa realismia pakoilevalta idealistiselta unelmalta, mutta on monia järjellisiä syitä miksi laitosten kannattaisi tukea tämänkaltaista ainejärjestöjen toimintaa. Jos ainejärjestöillä on käytettävissä vastaavanlaisia avoimia minikirjastoja, oppimiselta poistetaan kynnyksiä. On vaikeaa sanoa kuinka paljon laitoksille seuraisi kumulatiivista hyötyä vuosikymmenten aikana siitä, että opiskelijoilla olisi taukotiloissa mahdollisuus selata kurssien materiaalia vapaasti. Tämän lisäksi kirjastot voisivat sisältää edistyneempää kirjallisuutta, sekä metodikirjallisuutta seminaareja varten. Tämä saattaisi parantaa seminaarityöskentelyn ja lopputöiden laatua.
Kokoelman kartuttamisen pitäisi olla pitkäaikainen prosessi, jossa huomioitaisiin myös kurssien uudistukset ja mahdolliset uudet materiaalit. Hyvin pienellä panoksella saataisiin mahdollisesti hyvin suuri oppimisvaikutus. Eikö tämä jos mikä ole sitä tehokasta resurssien käyttöä? Sellaiset projektit joilla on potentiaalia kumuloida yleistä hyvää, helpottavat myös opetushenkilökunnan elämää.

Kirjastossa kiteytyvät hyvin ne mahdollisuudet, jotka tekisivät yliopistolla vietetystä vapaa-ajasta parempaa. Muutaman tuhannen panostuksella, joka voidaan kerätä hyvin monella tavalla, voidaan vaikuttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan elämään. Myös mahdollisuuksia opetukselliseen dialogiin voidaan kehittää konseptin ympärille runsaasti. Heitän idean avoimesti kopioitavaksi ja muunneltavaksi. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun yhdistetään vapaa-aika, avoin tila ja kaikki tarvittava kurssimateriaali, odotatko sinä?