Moni ei edes tiedä, että lukivaikeuksisia löytyy myös yliopistosta. Heille tarjottava tuki on vielä lapsenkengissään ja sitä on vaikea löytää. Mirka Taavetti kampea gradussaan ongelmaa yliopiston tajuntaan.
Mirka Taavetti tarttui lukivaikeuksisten asiaan gradussaan ja koosti haastattelujen perusteella joukon selkeitä toiminta- ja toimenpidesuosituksia yliopistolle. Itsekin lukivaikeudesta kärsivälle Taavetille asia on läheinen.
”En osannut itse pyytää apua yliopistoon tullessani, eikä sitä ole tarpeeksi tarjolla. SIkäli kuin apua on tarjolla, niin sen löytäminen vaatii aikaa ja vaivannäköä. Lukivaikeus on vieläkin tietyllä tavalla tabu, eikä siitä puhuta tarpeeksi”, hän toteaa.
”Osa opettajista osaa ottaa lukilaiset huomioon, mutta yhtenäinen linja puuttuu vielä täysin. On yleinen käsitys, että lukivaikeuksiset eivät hakeudu yliopistoon” Taavetin graduohjaajakin tyrmäsi aiheen aluksi sillä perusteella, että lukivaikeuksisia ei yliopistossa olisi.
”En hyväksynyt tätä väitettä. Kun kävin pitämässä luentoa lukivaikeudesta löytyi kuulijoiden joukosta lukilaisia, jotka suostuivat haastateltaviksi. Lisäksi haastateltavien löytämisessä auttoivat Joensuun ja Helsingin erilaisten oppijoiden yhdistykset.”
Hän teki kandidaatintutkielmansa samasta aiheesta ja jatkoikin suoraan kandintyöstä gradun pariin. Yhteensä kandin ja gradun tekoon kului noin kaksi vuotta.
”Sinänsä ajoitus sattui loistavasti, että palautin graduni paria päivää ennen kuin lähdin synnyttämään”, tuore äiti kertoo.
Valmistuminen häämöttää tulevaisuudessa, sillä ensi vuonna hän suorittaa vielä pedagogiset opinnot. Lukivaikeus, eli dysleksia on oppimisvaikeus, joka sisältää sanojen tunnistamisen, tavuttamisen ja tulkinnan vaikeuksia. Sen ilmenemisen syistä ei olla täysin selvillä, mutta virallisen määrityksen mukaan dysleksialla on neurobiologinen tausta. Käytännössä taustalla on geenien lisäksi kuitenkin myös ympäristötekijöitä. Suku saattaa olla tässäkin asiassa pahin, sillä 50 prosenttia lukivaikeuksisten vanhempien lapsista saa saman vaivan. Taavetti suhtautuu pian toimintansa aloittavaan Itä-Suomen yliopistoon toiveikkaasti, sillä Erilaisten oppijoiden yhdistys suunnittelee sille yhtenäistä ohjeistusta lukilaisille tarjottavasta avusta ja tuesta.
”Joensuun yliopistolla on ohjeistus, mutta siitä ollaan hirveän huonosti tietoisia. Lisäksi ohjeistuksesta puuttuvat esimerkiksi vaihtoehtoiset tavat suorittaa kursseja. Tarvittaisiin mahdollisuuksia esimerkiksi isompien kirjatenttien pilkkomiseen osiin ja muita räätälöityjä tapoja suorittaa opintoja”, hän painottaa.
”Esimerkiksi vieraskieliset opintomateriaalit asettavat lukilaiselle usein liian kovan haasteen. Kun muut opiskelijat tekevät referaatin vieraskielisestä tekstistä muutamassa tunnissa, voi lukilaisella kulua muutama päivä.” Taavetti korostaa, että lukilaisia ei pidä päästää helpommalla, mutta lukivaikeus tulee ottaa huomioon.
”Lukilaisella yliopistoon pääsy voi tyssätä jo pääsykokeeseen. Luulen, että jos minun pyrkiessäni pääsykokeessa olisi ollut aineistokoe, niin en olisi päässyt sisään. Lukivaikeuksiselle aika ei vain välttämättä riitä aineistoon tutustumiseen. Etukäteen luettaviin kirjoihin voi sentään käyttää itse valitsemansa ajan. Parasta olisi jos pääsykokeissa mitattaisiin soveltuvuutta lukutaidon sijaan.”
