Suomen nuori hiphop-lupaus Noah Kin availi sanaista aarrearkkuaan lauantai-iltana Pannuhuoneella. Keikka oli jatkoa tammikuussa Hisserin sähköisesti starttaamalle Gramofon Festille.
Vastikään kolmannelle kymmenelle siirtynyt verbaalitaiteilija on ehtivää sorttia. Takana on kolme kokopitkää ja kuukausi sitten ulkoistettu mainio The Void –ep. Nuorimies on tallannut viime vuosina itseään myös Euroopan kartalle; muun muassa Iso-Britanniassa, Saksassa ja Sveitsissä. Nousujohde ei ole tullut ansaitsematta, löytyy parikymppiseltä räppijannulta sen verran tyylitajua ja talenttia. Sanomaakin.
Noah Kin hallitsee kookkaammatkin staget, mutta siirtymä Pannarin minimaalisille lauteille on luonteva. Noah tulee omana itsenään paikalle, ja aloittaa runoilunsa ujostelevalle yleisölle. Ulosanti on metronomintarkkaa sarjatulta natiiviamerikkalaisen kaikuisella englannilla.
Taustat tukevat Noah Kinin henkilökohtaista ja mietteliästä lyriikkaa. Tuotanto on kehittynyt alkuaikojen traditionaalisemmasta saundista leijuvan futuristiseksi. The Voidilla meininki yltyi jo lähelle Kanye Westin Yeezusin lakonista konemaisuutta. Noah Kin on löytänyt uuden vahvuutensa tästä, sillä räppärin tumma ja energinen ääni istuu näihin kehyksiin loistavasti. Setin kovimpia livevetoja olivat ehkäpä juuri tuoreen EP:n synkät tilitykset.
Miinukseksi, melko merkittäväksi miinukseksi nousi yleisön hienoinen laiskuus. Eturiviin ei hakeutunut katsojia edes artistin pyynnöstä. Noah Kin on autenttinen persoona, eikä hän yritä verhota itseään minkäänlaisen räppäriegon taakse. Vuorovaikutuksellisuus konserteissa on hänelle selkeästi tyypillistä. Täten vaisuhko yleisö pidätteli Noahia roihahtamasta täyteen potentiaaliinsa.
Oli miten oli, parikymppinen taituri ristimänimeltään Noah Kin tuli, tyhjensi pajatson virtuositeetillaan ja meni. Tämä kaveri tulee vielä puhkumaan nuoruudeninnolla itsensä merten yli.