Suomirockin instituutio Ilosaaressa

Eppu Normaali soitti laadukkaan, mutta lyhyeksi jääneen konsertin Ilosaaressa Joensuussa. Pulkkanen oli paikalla. Pertti Pulkkanen, teksti & Pasi Huttunen, kuvat

Ilosaaren kesäkonsertin nostalginen pääesiintyjä oli suomirockin instituutioihin laskettavissa oleva Eppu Normaali. Tämänkesäisten keikkojensa aluksi Eput ovat soittaneet kokonaisuudessaan 30 vuotta sitten ilmestyneen klassikkoalbuminsa Kahdeksas ihme. Vaikka kyseessä onkin melkoinen hittikimara, kuultiin keikkakontekstissa nyt myös muutama tuntemattomampi helmi; erityisesti Elämän tarkoitus sekä todella harvoin soitettu levyn päätöskappale Läpivalaistu.
Harvinaisuusarvonsa lisäksi kyseiset kappaleet vakuuttivat Kahdeksas ihme – osuudessa myös versiointeina, vaikka ensin mainittu jäi levytysversiolla keskeistä Safkan haitariosuutta paitsi.

Kyseisen originaalissa järjestyksessä soitetun klassikkoalbumin yhdeksän kappaleen jälkeen vuorossa oli setin ainoa todellinen harvinaisuus; vuoden 1980 livetuplalla Elävänä Euroopassa alun perin julkaistu Mies soittaa rockia. Siitä kuultiin funkahtava näkemys ja kappaleen jälkimmäisestä kitarasoolosta vastasi harvinaislaatuisesti Juha Torvinen. Samaista vuosikertaa edustivat Akun tehtaan hittikappaleet Suomi-ilmiö ja Puhtoinen lähiöni.

Valkoiselta kuplalta settiin sisällytettiin suurin hitti Joka päivä ja joka ikinen yö sekä harvinaisempi balladiklassikko Kaikki häipyy on vain nyt. Imperiumin vastaiskulta vastaavanlainen tapaus oli Linnunradan laidalla, ja sen kakkossoolosta vastasi jälleen Torvinen. Historian suurmiehiltä mukana oli kaksi slovarimpaa hittiä; itseoikeutettu Tahroja paperilla sekä keikkaohjelmistoon pienen tauon jälkeen palannut Kun olet poissa.
Varsinaisen setin päätti Rupisilta riimeiltä ainoana soitettu Nyt reppu jupiset riimisi rupiset. Ensimmäisissä encoreissa tarjolla oli mitalin kaksi puolta, eli Pantsen laulama Baarikärpänen Imperiumin vastaiskulta ja vuoden 1982 klassikkoalbumi Tie vien klassikkohitti Murheellisten laulujen maa.
Jälkimmäisissä ylimääräisissä oli tarjolla vielä todellista herkkua; ensin tuoreempi helmi Suolaista sadetta ja lopulta 70-luvun tuotantoa edustaneet hitit Njet Njet ja Poliisi pamputtaa taas.

Bändi soitti mainiosti ja sovituksellisesti uusia kuulokuvia tarjoten, mutta ajallisesti tunnin ja neljänkymmenen minuutin setti oli hienoinen pettymys.

Kuluneen kesän aikana Eput ovat nimittäin soittaneet myös pitempiä keikkoja ja Ilosaaren kesäkonsertissa jäivät kuulematta esimerkiksi Kaljanlanttauslaulu ja Kamat lujilla varhaistuotannon kiistattomalta klassikkolevyltä Maximum Jee & Jee, Teen sinusta muusia ja Poliisi pamputtaa Aknepopilta sekä Rupisten riimien toinen suuri hitti Pimeyden tango.
Varsin hyvä siis näinkin, mutta muutama mainittu extrabiisi olisi vielä tehnyt terää.