Timo Kangasluoma: Marco Hietala - Ruostumaton. Docendo: 2017. 192 s.Marco Hietala lukeutuu kotimaisen heavyrockin keskeisimpiin hahmoihin ja on elämäkertansa ansainnut. Hietalan elämänkaareen pureutuva teos on kirjoitettu sujuvasti minä-muodossa ja siitä vastaava Timo Kangasluoma on suoriutunut tehtävästään hyvin.
Runsaalla kuvamateriaalilla höystetyn elämäkerran kiehtovinta antia tarjoavat Hietalan nuoruusajat, joita värittävät ilmeisten nuoruusmuistojen lisäksi kirjallisuus ja musiikki. Niistä jälkimmäisestä totaalista kolahdusta merkitsivät isoveli Sakari Hietalan kaveriltaan lainaamat rocklevyt; erityisesti Black Sabbathin Master of Reality -albumi.
Hietalan varhaisten Sabotage ja Purgatory- yhtyeiden vaiheet ovat varsin kiehtovaa luettavaa. Tarotin levytyssopimuksen syntymiseen vaikutti osaltaan keskeisesti Kirka Babitzin, jonka Kuopion kaupunginhotellin-keikalla Marco kävi vokalisoimassa Babitzinin kanssa Rainbown Long Live Rock N’ Rollia. Kyseinen Ronnie James Dion aikaisen Rainbown vuoden 1978 tuotantoa oleva pitkäsoitto oli kokonaisuudessaan Hietalan veljesten hartaan diggailun kohteena.
Tarotin huimista alkuajoista erityisen mieleenpainuviksi teoksessa osoittautuvat ensimmäinen keikkakesä sekä suosion hieman laannuttua Venäjällä soitettu, suorastaan kaoottinen kiertue. Vielä vaiherikkaammaksi Marcon osalta osoittautui silti coveryhtye Sweet Leafin riveissä soitettu kiertue Norjassa.
90-luvulle siirryttäessä Tarotin levytystahti hidastui, mutta yhtye säilytti musiikillisen laatunsa varsin korkeana ja myös laajensi musiikillista palettiaan albumeilla To Live Forever, Stigmata ja For the Glory of Nothing. Monille vähintään yhtä laadukkaita pitkäsoittoja Tarotin repertuaarista edustavat tuoreemmat Suffer Our Pleasures, Crows Fly Back sekä Gravity of Light.
Nightwish-jäsenyytensä osalta Marco käsittelee yhtyeen solistinvaihdokset jämerästi omasta näkökulmastaan ja teoksessa saavat osansa myös artistin ongelmat, kuten hänen lauluääneensä pysyvästi vaikuttanut epäonnistunut kurkkuleikkaus. Teoksen lopussa Hietala muistelee aidon puhuttelevasti reilu vuosi sitten edesmennyttä Tarot-rumpali Pekka Kinnusta, alias Pecu Cinnaria.
Hietalan elämäkerta on kokonaisuudessaan kiinnostava ja onnistunut teos, joskin Tarotin 80-luvun vaiheita The Spell of Iron ja Follow Me into Madness – albumien ajoilta olisi toivonut käsiteltävän vielä runsaampien anekdoottien kera.