Bruce Sprigsteen Berliinin olympiastadionilla vuonna 2012. Kuva: 
Springsteenin varhaista musiikillista profiilia muokkasi voimakkaasti myös radion tarjoama sivistys erityisesti soulia ja r & b:tä edustaneine top 40 -hitteineen. Kitaransoitto ei ottanut välittömästi luonnistuakseen, mutta Twist and Shoutin ja Stonesien It’s All Over Nown kitarasoolon opettelusta lähtien Springsteenin muusikkoudelle oli tunnusomaista lähes äärimmäinen työmoraali.
Suorastaan rönsyilevät matkakuvaukset ympäri Yhdysvaltoja kohtaavat Springsteenin varhaisiin yhtyeisiin liittyvät kiehtovat anekdootit. Noista yhtyeistä ehkäpä keskeisin oli hardrockia edustanut Steel Mill, joka pääsi jo soittamaan useiden keskeisten rocknimien, kuten esimerkiksi Grand Funk Railroadin lämmittelijänä. Ensimmäisiä omaa tuotantoa edustaneita kappaleita nostetaan esiin vasta tässä teoksen vaiheessa. Steel Millin lopetettua toimintansa Springsteen oli omillaan.
Hänen varhaiseen soolotuotantoonsa vaikuttivat melkoisen ilmeisen Bob Dylanin lisäksi erityisesti Van Morrison ja Joe Cockerin soultyyliä edustanut vuoden 1970 livetupla Mad Dogs & Englishmen. Springsteenin vuoden 1973 alussa ilmestynyt esikoisalbumi Greetings from Asbury Park NJ sai osakseen Dylan-vertauksia. Sitä seurannut The Wild The Innocent and The E-Street Shuffle oli merkittävä välietappi, mutta vasta kolmas pitkäsoitto, myös elämäkerralle nimen antanut, vuonna 1975 julkaistu Born to Run teki Springsteenistä tähden ja oli uuvuttavassa työstöprosessissaan malliesimerkki vaikeuksien kautta voittoon – mentaliteetista.
Born to Runin tiimoilta tehdyllä kiertueella Springsteen E Street Bandeineen vieraili myös artistille merkittävänä inspiraation lähteenä toimineen englantilaisen rockin mekassa Lontoossa. Vaikean managerisopimuksesta irtaantumisen jälkeen seuraava pitkäsoitto Darkness on the Edge of Town ilmestyi vasta kolme vuotta myöhemmin. Kyseisen albumin kappaleet ovat tuosta lähtien muodostaneet keskeisen selkärangan Springstenin keikkasetissä.
Vuonna 1980 ilmestynyt erinomainen tupla-albumi The River sisälsi viimein myös singlehitin Hungry Heartin ansiosta. Vuonna 1982 ilmestyi Brucen yksin ilman taustayhtyettään työstämä akustinen pitkäsoitto Nebraska. Samoihin aikoihin sen äänitysten kanssa nauhoitettiin tosin jo lähes puolet vuoden 1984 miljoonamenestyksen Born in the USA kappaleista. Vuoden 1987 pitkäsoitto Tunnel of Love oli jälleen sooloalbumi, mutta nousi listakärkeen. 90-luvun alussa samanaikaisesti ilmestyneet albumit Human Touch ja Lucky Town Springsteen sivuuttaa elämäkerrassaan täysin.
Jälleen soolona toteutettu ja vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt The Ghost of Tom Jaud saa teoksessa ansaitsemansa arvon. Myös sen tiimoilta tehdyt soolokeikat olivat tekijälleen varsin keskeisiä. Vuosikymmenen loppu keskittyy The E Street Bandin paluuseen. Yhtyeen jäsenten osalta erityisen merkittäväksi teoksessa muodostuu saksofonisti Clarence Clemonsin mutta myös kitaristi Steven Van Zantin osuus.
Elämäkerran viimeisen osion hallitsevia teemoja ovat Springsteenin isän edesmeno ja artistin oma isyys. Kokonaisuutena kaikkein kiehtovinta antia elämäkerrassa ovat silti suorastaan hersyvät, ajallisesti vuosikymmeniä kattavat keikkakuvaukset. Niistä viimeisin sijoittuu New Jerseyn Newarkiin, missä Springsteen pääsi heittämään Stonesien kanssa Tumbling Dicen ja myös vokalisoimaan tuon brittirockin dinosauruksen 70-luvun alun ydintuotantoon lukeutuvan kappaleen kakkossäkeistön. Jos teoksesta jää erityisesti kaipaamaan jotakin, on se vielä analyyttisempi lähestymistapa artistin omaan levytystuotantoon.
Springsteen on etenkin eräs rockin historian kaikkien aikojen keskeisimmistä tarinankertojista ja hänen repertuaaristaan on löydettävissä siinä määrin runsaasti klassikoita ja muita ässäbiisejä, että niihin liittyviä taustatietoja ja kyseisten kappaleiden inspiraation lähteenä olleita detaljeja olisi toivonut olevan mukana runsaammin.