Speksissä on tarina taustalla, mutta yleisö voi osallistua näytelmään ja pyytää ”Omstart!”-huudolla uusintakohtauksen.Joensuussa nähtiin jälleen perinteeksi muodostunut korkeakouluopiskelijoiden RajaSpeksi. Speksi on yhdistelmä musiikkia, tanssia ja teatteria. Tämän vuoden teemana ja miljöönä toimii sirkusmaailma. Sirkus Infernis kertoo vankilasta karanneista Lucasta (Leo Lehtinen) ja Karmasta (Ilkka Marttinen), jotka päätyvät töihin sirkukseen. Pikku hiljaa heille selviää, ettei kaikki olekaan aivan sitä miltä päällepäin näyttää. Nimi ’Infernis’ luo myös pahaenteisen konnotaation infernoon, joka osoittautuu todeksi.
Speksin herkullinen interaktiivisuus piilee siinä, että yleisö pääsee myös vaikuttamaan esitykseen. Huutamalla kovaan ääneen ”Omstart!” näytös näytellään uudelleen. Omstarttia voi myös määritellä lyhyesti tietynlaiseksi, esimerkiksi ”Omstart kimeällä äänellä!”, jolloin näytös esitetään kimeästi lausuen. Omstart tuo näytelmään jännittävää improvisaatiota.
Yleisö oli perin aktiivinen ja huuteli uusia ottoja tuon tuosta. Erästäkin kohtausta huudettiin uudelleen monta kertaa peräkkäin. Katsojat nauttivat näkemästään, kertoohan loppuunmyyty esityskin suosiosta. Näyttelijät hyödynsivät myös oivasti tapaa tulla lavalle yleisön seasta, mikä on omiaan tiivistämään tunnelmaa ja tuomaan näyttelijöitä ja yleisöä lähemmäksi toisiaan. Speksissä oli myös listahittien uudelleentulkintoja, jotka onnistuivat hienosti.
Näytelmä on viihdyttävä, hauska ja parhaimmillaan riemukas show. Kokonaisuutta hieman rikkoo tasalaatuisuuden vaje. Välillä näyttelijät laukovat sarjana kuplivia vitsejä, välillä taas tunnutaan olevan vähän hukassa. Yleisölläkin voi olla vaikutuksensa.
Tämänkaltaisessa teatterityypissä esiintyjiltä vaaditaan rohkeutta, koska yleisö voi pyytää heiltä mitä vain. Kukaan ei tietenkään voi olla katsonut kaikkia mahdollisia tv-sarjoja ja kuullut kaikista musiikillisista virtauksista. Kenties yleisökin voisi miettiä, kuinka spesifejä omstart-huutoja huutaa. Tanssijoiden eleistä puuttui sulavuutta, vaikka he tuntuvat heräävään erityiseen eloon Antti Tuiskun kappaleessa sekä olevan vapautuneimmillaan vapaan tanssin osuuksissa. Tanssijoiden spagaattitaitoja olisi voitu kohottaa lisää.
Lavalla nähdään useita mielenkiintoisia hahmoja veitsenheittäjästä ennustajaan ja transvestiittiin. Estradin ensimmäisenä vallanneista vankikarkureista olisi voitu hioa enemmän persoonaa esiin. Tuomas Uusitalo loistaa tirehtöörin roolissa ja on tähän valovoimainen valinta. Hän pelastaa epävarmoja tilanteita ja osaa ottaa tilan haltuun. Lotta Peura on karismaattinen ja vakuuttava Lucifer.
Lauluja esitykseen harjoiteltiin laulunopettaja Ida-Meri Heiskasen johdolla. Heiskanen oli myös mukana laulamassa taustalla ja hoiti haastavammat osuudet. Orkesteri oli monipuolinen, ja reagoi hienosti improvisaation hetkillä.
Minimalistinen lavastus riitti lippusiimoineen pienelle lavalle. Puvustus ja maskeeraus olivat mukavaa katseltavaa väreineen, kimalteineen, silintereineen ja helmoineen. Tanssijoille olisi voitu suunnitella enemmän asuja ja niiden vaihtoa, etenkin peräkkäisissä kappaleissa.
Loppuratkaisussa oli sadunomaisuutta sen mutkattomuudessa ja siinä, että pahan on saatava palkkansa. Mutta tämä on hyvä valinta juuri tälle teokselle, joka on kuitenkin hyvän mielen esitys. Kaunis opetus on, että jokainen hyväksyisi jokaisen sellaisena kuin tämä on. Mainio teema sirkusteokseen, jota käsitellään myös The greatest showman -elokuvassa.
Speksi säilyttää varmasti asemansa joensuulaisessa opiskelijakulttuurissa.
Juttua korjattu: Speksin takana on yhdistys RajaSpeksi ry, ei Joensuun ylioppilasteatteri.