Pasi ”Bastard” Huopalainen muistetaan ensisijaisesti Pelle Miljoonan ensimmäisen yhtyeen NUS:n kitaristina. Mies on kuitenkin ehtinyt touhuta musiikin parissa kauan ennen yhteistyötään Pellen kanssa ja ennen muuta sen jälkeen.
Mistä kiinnostuksesi musiikkiin alkoi ja milloin?
”Olen itseoppinut ja korvakuulolla perusasioita ja kuunnellut hyviä neuvoja soittajilta sekä kuunnellut paljon musiikkia, sellaista, jota soittajatkin arvostaa ja useimmiten siinä on yksi kova tekijä, joka kuuluu sarjaan arvostettuja soittajia. Se oli tärkeää.
60 -luvun lopulla kiinnosti se mikä radiossa oli uusinta uutta, ja silloin rupesi tulemaan Led Zeppeliniä ja Black Sabbathia, Emerson Lake & Palmer, Jimi Hendrix, Cream jne. Jotenkin vaan tällainen äänekkäämpi ja monimutkaisempi musiikki teki suuren vaikutuksen nuoreen poikaan.
Omaan lankkukitaraan ostelin sitten pullonkeräämisrahoilla otelaudan ja kaksi mikkiä ja kiristimet, eli halvinta mitä löytyi, ja johto oli kytketty kitaran mikkeihin ja johdon toinen pää oli putkiradiossa ja sieltä sai saundit ulos, ja kun laittoi kaksi putkiradioo peräkkäin, niin johan tuli tärinää Rock n’ Rollia!
Stereoita meillä ei ollut, eikä levysoitinta, mutta oli Philipsin kannettava mono-mankka, johon sai myös irto-mikrofoonin kytkettyä omia äänityksiä varten.
Se oli ankarassa ja ahkerassa käytössä.
Noihin aikoihin Hurriganesin Roadrunner julkaistiin ja ensimmäinen levy oli kasettina ja se oli kova juttu. Siihen kävin nimmarit pyytämässä kun ekan kerran pääsi Hurriganesit livenä kokemaan loppuvuodesta-73, eikä siinä pitkään pitänyt odottaa kun Hurriganes tuli Juvan Valtatie 5:lle (jonka joku myöhemmin poltti)Hyvä mesta ja kaksi nimibändiä joka lauantai. Toinen soitti pääsalin puolella ja toinen matalassa discossa. Tällä toisella kertaa kävin takahuoneessa pyytämässä nimmarit keikan jälkeen ja kehumaan että olivat Maailman paras Rock and Roll Bändi silmät tapillaan innostuksestani.”
Kuinka tienne Pellen kanssa kohtasivat?
”Törmättiin loppuvuodesta 74; Pelle eli Petri Tiili oli just aloittanut opinnot opettajain koulutuslaitoksella ja asui keskustassa pienessä huoneessa. Talon omisti sama perhe, joka omisti Savonlinnan ainoan musiikkiliikkeen. Petri kysyi Savonlinnan musakuvioista ja bändeistä ja soittajista, ja lupasin auttaa. Kuulin mitä Pelle oli soittanut ennen Savonlinnaan tuloa. Petrillä oli Billy the Kid-niminen bändi ollut Haminassa ja soittivat mm. Hendrixii. Kuulin sitä nauhalta Petrin luona.
Pelle sitten tuli jatkamaan -77 opintojaan OKL:n interrail-matkaltaan. Hän oli Lontoossa törmännyt Underground Punkkiin ja toi pari levyä mukanaan tänne Suomeen ja kun palasi Savonlinnaan, niin törmättiin paikallisella diskolla ja lähdettiin kuuntelee menoo, jollaista en ollut ennen kuullut.
Sit Pelle sanoi että hänellä olisi ideoita tehdä omia biisejä ja omaa musikkia ja kysyi, tulisinko mukaan kitaristiksi. Pelle tiesi miten aktiivinen olin ollu harjoittelun, soittamisen kanssa, ja huomasi että opin koko ajan lisää ja lisää, koska harjoittelin eli soittelin ja opettelin rokkeja ja kuuntelin paljon musaa ja kävin tarinoimassa soittajien kanssa.”
Pelle Miljoona & NUS:n voi sanoa päässeen levyttämään Dave Lindholmin myötävaikutuksella?
”Me saatiin aikaiseksi livenä äänitetty demokasetti ja Dave Lindholm saapui Pen Lee & Co- koonpanolla soittamaan Savonlinnaan., joten sinne siis, ja Petri tökkäs mulle kasetin ja sanoi että voisinko mie mennä Daven luo tarinoimaan ja viemään kasetin hänelle, jonka hän veisi Helsinkiin Love Recordsille.
Me oltiin tehty kaksi demokasettia ja tää toinen lähetettiin samana päivänä postin kautta Epe Heleniuksen edustajalle Kari Heimoselle ja toisen kasetin kävin nakkaamassa Davelle ja sanoin sille, että viepä tuosta meidän demo sinne siun levy-yhtiöön Love Recordsille, kun siellä on kaikki parhaat suomalaiset bändit tehneet levyjään. Meidän musiikki on sellaista ettet sitä pysty vertaamaan mihinkään bändiin tässä maassa, se on omaa ja jos saadaan levydiili, niin tuutkos sitten tuottamaan meidän eka levyn?
Sekä Atte Blom ja Epe ottivat molemmat yhteyttä puhelimitse ja tarjosivat levydiiliä. Muistan, kun ajoin fillarilla Pellen luo sen asuntolaan Malakiakseen ja turisin hänelle niitä näitä, kunnes rupesin vihjailee, että olisipas hieno päästä telkeen omaa levyä. Pelle oli samaa mieltä siihen ja sanoa pamautin, että Love Records ja uusi tuleva levy-yhtiö Poko Records haluaisi tehdä meidän kanssa levyn ja niiden pomot soitti minulle.
Pelle pomppi iloissaan. Sit Jimi Sumenin bändi oli voittanut Rock SM 77- kisat ja he olivat tulossa keikalle ja me oltiin saatu sinne keikka lämmittelybändiksi, Kiitos Jari Mutikaisen. Tälle keikalle Atte Blom saapui, mutta Poko Recordsia ei tullu kukaan edustamaan, niin piti mennä Lovelle sitten, kun Poko oli ihan uusi tuntematon levy-yhtiö. Se oli bändin virallinen eka keikka, ja joka johti levydiiliin heti kättelyssä.”
Kertoisitko Pelle Miljoona NUS-albumin levytyssessioista?
”Kutsu Mikrovoxille oli siis saatu ja demon kantaja Dave Lindholm pyydetty tuottajaksi, koska arvostettiin miestä, meistä jokainen Daven siihen asti tekemät työt korkealle ja lyyrikon taidot.
Dave ja Atte saapui sitten studiolle ja Dave oli homman kunniaksi käynyt parturilla ja leikannut suunnilleen intin tukan itselleen, kun siihen asti tukka oli yltänyt aina harteille asti.
Lehdet ja muu väki ihmetteli kovasti Daven muutosta myöskin, mutta ajat olivat muuttumassa.
Vois sanoo että Dave ilmaisi olevansa ajan hengessä mukana, ja olikin tosi innoissaan koko session ajan ja sen jälkeenkin. Alkuun meinasi tulla ongelmia, kun ei meinattu saada mahtumaan meitä jokaista soittamaan yhteen tilaan, siellä studiossa , kuten soitto tapahtuu treenikämpillä.
Nurmikallio oli rakentanut sinne talon alakertaan johonkin entiseen siivouskomeroon tilan, jonne oli rummut laitettu ja rumpalin eteen mustavalkotv, joka oli kytkettynä kameraan, joka oli studion puolella.
Eli rumpali näki studioon, jossa minä ja Hannu olimme soittamassa, mutta me ei nähty Pelleä, eli rumpalia.
Oli pakko sovittaa koko ryhmä samaan tilaan, koska muuten ei olisi 18 biisiä saatu nauhalle neljässä päivässä.
Ekassa kahden päivän studio sessiossa saatiin kymmenen biisiä Hannun kanssa nauhalle ja seuraavassa kahden päivän studiosessiossa Bilundin kanssa, loput kahdeksan biisiä.”
Entä joitakin hauskoja anekdootteja NUS:in keikkailusta?
”Linnanmäellä Hesassa oli huimin keikkamme. Olimme sinä päivänä huono-onnisia, kun jo menomatkalla meidän keikka-auto Volkkari klaikkari syttyi tuleen 35 km Savonlinnasta lähdön jälkeen, mutta siitä selvittiin kun roudari Veltsu läksi liftaten takas Savonlinnaaan hakemaan oman autonsa, jolla me mentiin sitten Linnanmäelle, mutta Linnanmäelle meidän piti lainata kamat Hesasta, jonka asian Kristian Moustgaard hoiti meidän puolesta ja oltiin ajoissa Linnanmäellä, jossa M.A Numminen oli esiintymässä säestäjänsä kanssa.
Tuonne Linnanmäen keikalle oli tullut paikalle useita tuhansia rockfaneja, myös tosi paljon ns. teddyjä, eli diinareita, jotka sitten kännissä pakkautui siihen lavan eteen, ja fiilis oli jo ennen alkua levotonta.
No sit otettiin rohkaisuja tauluu ja eikun lavalle lataamaan punkkia niin täysillä kuin vai voi.
N.U. S oli just treenannut uuden biisin ” TV ” ( jonka Pelle julkaisi erilaisena ”Pelko ja Viha” LP:llä ) Pelle oli vittuuntuneessa tilassa ja heitti hyvinkin provokatiivisen spiikin ilmoille siinä sitten jotenkin että seuraavana soitamme meidän uusimman biisin, joka kertoo kaikesta tästä paskasta, kuten tää Linnanmäkikin on ja biisin nimi on TV.
Sitten alettiin runttaa siinä niin diinit alkoi sylkeä meidän päälle lavalle, ja muutakin alkoi lavalle sataa ja heti kohta alkoi valtaisa tappelu. Oli spittaria ja maihinnoususaapasta ja tennaria ilmassa ja joutui ittekin potkii lavalta jengii pois siinä sitten.
Mulla oli puukengät siihen aikaan usein jalassa ja niillä oli hyvä kopsautella kuuppaan.
Kohta Linnanmäen tirehtööri seisoi lavan takana ilmoittamassa, että nyt loppuu nää juhlat ja soitot seis ja sillä oli keikkaliksatkin jo valmiina kourassa ja umpipaku siinä hollilla, jolla meidät roudattiin alueelta huomaamatta pois alueen ulkopuolle, jossa meidän roudarin auto oli parkissa. Poliisejakin oli saapunut paikalle saattelemaan meidät pois.
Niissä kinkereissä soitettiin kolme ja puoli Biisiä eli n. 5-6 minuuttia.
Meillä oli aina Hesan keikoilla paljon väkeä.
Kerran olimme Hesan YO-talolla Daven & Pen Lee & Co:n kanssa kimppakeikalla ja me soitettiin lämppärinä, ja kun me lopetettiin, niin suurin osa väestä poistui paikalta kun NUS oli settinsä soittanu.”
Muistoja Joensuusta?
”Joensuussa olimme keikalla Karjalantalolla jäiden lähdön aikaan, koska joku spuge oli yrittänyt käydä siitä Karjalantalon edustalta jäältä noutamasta viinipulloa, joka oli lähellä jään reunaa, koska alan miehet istui päivää siinä rannalla ja joku oli kai laittanut pullon pyörien kohti sulaa, ja oli jäänyt siihen jään reunalle ja joku onneton sitten koitti noutaa sen sieltä.
No, tuo keikka oli Ismo Alangolle suuri käänne. Mitä hän on itse maininnut ja puhunut, koska NUS-vierailu antoi uskoa hänelle siihen että jos sittenkin kaivaisi omat biisit esille pöytälaatikosta.
Siinä laatikossa oli hyvin paljon biisejä, jotka julkaistiin Hassisen Koneen ensimmäisellä LP:llä, joka on mun mielestä parasta, mitä tässä maassa on koskaan saatu aikaan.
Seuraavan päivän Karjalainen- sanomalehdessä meidän keikkaa arvostettiin kovasti, mutta ihmeteltiin myös sitä meteliä, mitä me saatiin Karjalantalolla aikaan. Sitä ihmeteltiin kovastikin, ja toiseksi sitä, ettei kukaan ollut kuullut sellaista rockmusiikkia.
Ismo kelas että jumalauta jos bändi soittaa aika lailla rosoisesti ja siihen aikaan niin hyvin kuin pystyttiin, niin Ismo katsoi mahdollisuutensa tulleen, jos NUS kelpasi sellaisenaan ja itsekin tykkäsi kuulemastaan ja väkeä oli mukavasti ja tuolla keikalla me laitettiin kaikki kamat piiloon. Lavan sivustat ja taka-osa oli peitetty mustalla kankaalla, koska Karjalantalolla oli kaiketi jotain näytelmä/teatteritoimintaa. Katosta lattiaan roikkui mustia esirippukankaita.
Siellä oli sellaiset mustat esiriput, joiden taakse basisti laittoi 60 wattisen Fender 4 x 10″ Basso-Combo-vahvistimensa piiloon ja minä toiselle puolelle 50 watin Marshalini ja kaiutinkaapin.
Lavalla jäi vain Pelle Miljoonanan Vihreä Gretsch 20” rumpusetti, erikoisine symbaali- virityksineen, sekä Mun ja Pellen laulu-mikit jalkoineen. Vain laulu tuli PA:sta.
Elokuussa NUS teki viimeisen keikkansa ja syksyllä -78 alkoi Pohjalla- kiertue, jossa Pelle oli uuden kokoonpanonsa kanssa mukana, mutta Pohjalla eka keikka oli Hesassa, jossa minä sekä Rubberduck soitettiin molemmat kitaraa. Ja meno ja mökä, melkoinen, kirjoittivat.”
Muutamia klassikkobiisejä julkaistiin myös singleformaatissa?
”Vähän ennen tuota Pohjalla- kiertuetta julkaisivat Pelle Miljoona- nimellä ”Lähdetään Kiitämään / Meidän On Tulevaisuus”- singlen, jossa alkuperäiset pohjat soitti NUS, mutta sinne mm. Ari Taskinen kävi soittelemassa lisäkitaroita ja osa mun soitoista oli otettu pois ja korvattu muulla.
Meidän On Tulevaisuus -biisihän kertoo itse asiassa minusta ja minä sen biisin aloitankin kitarariffilläni, ja kaiketi Taskinen soittaa rinnalle toisen riffin.
Tälläistä ne touhusivat siellä Love Recordsin Studiolla , jossa NUS kävi äänittämässä Pohjalla- LP:n neljä biisiä, sekä nuo sinkkubiisit.
Oltiin Turussa keikalla, niin meidät pyydettiin Hesaan Love Studiolle äänittämään ” Väkivalta ja Päihdeongelma” -biisiä, jonka olimme saaneet treenattua kuntoon ja Atella oli kauhee kiire saada se tallennettua, joten studiolle ja saundit kohilleen ja meno päälle.Biisi vedettiin vain kerran, silleen ihan livemeiningillä ja Pelle veti vain kerran laulun ja se oli siinä, niin tuoreena kuin vain voi.
Koko sessio tehtiin kolmessa tunnissa. Miksaukset tekivät sitten tietenkin ilman meitä, jälkeenpäin, mutta hyvä siitä tuli, kuin myös Häpeän olla valkoinen, Rocktähti ja Mä En Jumaloi Amerikkaa.
Huomaa hyvin NUS- yhtyeen kehityksen helmikuu 78 ja kesäkuu 78 välillä noista äänitteistä, kun vertaa niitä eka LP:n matskuun ja soittoon.
Keväällä-78 Pelle siirtyi Savonlinnasta sivariin näkövammaisten ammattikouluun etelään ja NUS ei enää treenannut, mutta tehtiin kaikki sovitut keikat ja visiteerattiin Studiolla ja viimeinen NUS-keikka oli Grease Festareilla Kymeenlaaksossa, jossa vetonaulana oli Elvis Costello.”
Pelle Miljoona NUS:in jälkeen Huopalaisella on riittänyt yhtyeitä, vaikka ne ovatkin jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Yksi kiinnostavimmista on Ratsia-yhtyeen musiikillista perintöä jatkanut Rudi. Alun perin yhtyeessä vaikuttivat kaikki Ratsian soittajat johtohahmo Jyri Honkavaaraa lukuun ottamatta ja solistiksi tuli Jussi Kettu. Bastardin Rudi-aikoina originaalista yhtyeestä mukana olivat enää Jussi Kettu sekä Ari ”Rudi” Lukkarinen.
”Minä Tapasin Rudin ensikerran kun Menin Rudin keikalle talvella 82/83 Pielavedelle, kun sattui että tuore tyttöystävä asui siellä myös, siis sinne. Rudi oli julkaissut ekan sinkun ja LP:n tuoreeltaan ja piti Ketun uusin bändi nähdä elävänä. Kundit pyyhkäisi hyvän keikan ja tiukkaa meininkiä, kuten eka levylläkin.
Seuraava kerta oli Juvalla talvella 83/84…ja tässä vaiheessa alkuperäisestä Rudista ei ollut jäljellä kuin Rudi Lukkarinen ja Jussi Kettu, eli Rudin biisien tekijät ja rumpuihin oli tullut Oulusta , Rantsilasta Reijo ”Repa” Kauppila.
Jussi sanoi ekan setin jälkeen että otapas Pasi tuo hänen kitara ja soita sillä ja että hän hoitaa laulamiset ja huuliharput., ja vedettiin jotain ränttätänttiä ja Honky Tonk Women ja Cocaine jne sillä keikalla, koska minulla ja Jussilla oli vanha yhteinen bänditausta, meillä oli biisejä paljon, ja hommat hoitui.
Kesällä-84 ukot pyysi minut sitten mukaan tukevoittamaan bändin soundia ja alkoi hillitön treeni ja neljien treenien jälkeen oli eka keikka kotikaupungissa Savonlinnassa, jossa Rudi treenasikin ja soitettiin ekassa Casino Rock Tapahtumassa-84. Siitä homma lähti liikkeelle ja keikoille sinne tänne.
Sit syksyllä Lempäälään MSL- Studiolle äänittämään sinkkua ja pyydettiin Costello Hautamäki puikkoihin ja tuottamaan sinkkuamme ja paikalle tilattiin pianoa soittamaan Eero ”Safka” Pekkonen.
Sitten Repa loikkasi raahelaiseen Stalker-yhtyeeseen, varoittamatta ja Rudin piti ettiä uusi rumpali. Oli siis käännettävä katseet Savonlinnaan ja mun ja Jussi Ketun vanhaan bändikaveriin Viimeisistä Kiusauksista ja Aapeli Kissalasta tuttuun Mika Hollströmiin ja aloitettiin treenit Rudin tokan LP:n ” Varastaa elääkseen, elää Varastaakseen” varten, joka julkaistiin keväällä-86. Levyllä oli taustalaulamassa Joensuusta Helja Kaste- niminen neitokainen, jonka Jussi toi mukana studioon.Costello Hautamäki pyydettiin taas puikkoihin ja tuottamaan ja levyllä Costi laulaa stemmoja myöskin mukana ja tietenkin Safka Pekkonen pianossa, meidän viides jäsen, joka ei käynyt Rudi- keikoilla.
-88 Amnesty International keikka järjestettiin Tereen Pakkahuoneella ja sinne Rudi- yhtye väen vängällä haluttiin mukaan ja sait treenattiin Reijo Kauppilalla varustettuna tuo yksi keikka Costellon Studiolla ja sen jälkeen Rudi ei ole kokoontunut ja Repa läksi Losiin Smack-ukkojen mukana-89 ja Repahan soitti Pelle Miljoona Rockers- kokoonpanossa monta vuotta, ennen Losiin muuttoa.”
Tiivistä viimeisimmät parikymmentä vuottasi musiikin osalta?
”Muutin -92 Keväällä Savonlinnaan takaisin ja alkoi soittaminen taas polttamaan ja hommasin jälleen kamat ja perustettiin BLUE FRAME Rhythm Blues Bandi, opettelin soittamaan bluesia monella eri tyylillä blues puritanisti Timo Huittisen opissa.
Tää oli hyvä bändi ja taisi toimia 1995 asti. Timo Huittinen + Pasi Huopalainen + Jyrki Seppänen + Janne Sairanen + Mikko Laine, sit perheet ja lapset hyydytti toiminnan.
Sit täällä Savonlinnassa soittelimme Jani Auvisen ja Ari Peltopuron kanssa pari vuotta, kunnes Jani läksi konservatorioon hoitelemaan musiikin opettajan papereita ja eipä aikaankaan kun hän oli jo SF BLUES- yhtyeen rumpali, ja on edelleen kovasti Heikki Silvennoisen kanssa musiikillisissa merkeissä.
Sait tuli 2-3 vuoden seesteinen hetki musisointeihin ja muutin maaseudulle (-98) ja täällä ruvettiin kehittelee omaa BUD JETT -yhtyettäni , joka soitti kaikkeen sellaista josta mää tykkään. Jeff Beck, Johnny Winter, Jimi Hendrix, Robin Trower, ZZ Top, No Means No, Queen, Billy Cob Ham, Deep Purple, Cream, Albert Hurriganes,Pink Floyd, Rush, Hound Dog Taylor, Blues Ukkoja jne jne.
Ja väliin omia juttuja sekä tietenkin kunnon improvisointeja, eli tajunnan virtaa, koska olen aina ollut kova jammamaan, joka tarkoittaa täysveristä tajunnan virtaa, eli soita ja sävellä yhtäaikaa tyyliin.
2006 Tuli TURBOHUORA- yhtye naapuripitäjästä kuvioon, koska treenataan Bud Jetilla samassa treeni- kämpässä Enonkoskella ja rupesimme soittelee toistemme kanssa kaikenlaista ja siinä samalla opetin poikia soittamaan, varsinkin rumpali Henkkaa ja basisti Mattia, koska Matti ja Henrik soittavat mun BUD JETT -nimen alla myös muuta musiikkia kuin pelkkää punkkia. Punkki pitää ranteet vetreenä.”
Kuvailisitko musiikillisia esikuviasi?
”Mun esikuvat on kaikki oman tien kulkijoita. Eli ne tunnistaa kyllä, soittavatpa ne kenen kanssa tahansa. Persoonallisuus on mulle tärkeämpi asia ollut aina, kuin tekniikka tai teoriat , ja kuten sanottua, korvakuulolla niitä kuvioita metsästin ja kävin kattoo osaavia ukkoja läheltä livenä ja rohkeasti avoimin mielin tutustumassa.
60- luvun alussa Hank B. Marvin ja Shadows oli mieleen, kertoo sukulaiset ja Jeff Beck, Johnny Winter, Jimi Hendrix, Charlie Christian, Django Reinhart, Ritchie Blackmore, David Gilmour, Robin Trower, Albert Järvinen, Seppo Alajoki, Dave Lindholm, Tommy Bolin, Van Halen.T-Bone Walker, Jan Accerman & Focus, Dave Edmunds.
Mutta edelleen kiinnostus musiikkiin on voimakasta ja soittaminen on parasta terapiaa, hyvässä seurassa, ja olisi kiva jos keikoille pääsisi useammin, koska tietynlainen sanansaattajahan tässä ollaan, ja loppuun asti mennään ja musisoidaan, korvat vinkuen ja mitä enemmän sitä oppii, sitä paremmin huomaa, miten vähän loppujen lopuksi sitä osaa., mutta se on se käyttövoima jonka takia tätä matkaa on pakko jatkaa, muuten kaikki on ollut turhaa ja edelleen oma levy on tekemättä, ja se on edelleen tavoite.
Kaikki bändit joissa olen ollut mukana, ovat minulle tärkeitä, koska jokainen niistä on jotain antanut.
Pelle Miljoona & NUS on tärkeä, josta minut ensimmäiseksi tunnettiin, koska tietääkseni olen Suomen ensimmäinen suomeksi levyttänyt punk -kitaristi. ja olen ylpeä siitä että ”Väkivalta ja Päihdeongelma ” kappale valittiin aikoinaan kaikkien aikojen suomalaiseksi punk -kappaleeksi Suuressa Mediassa. Siinä Pelle on Sanat, mutta Minä Saundi!
Viritin rummutkin studiossa. Ylpeä olen siitäkin, että pääsin lavalle esittämään kyseisen kappaleen Ismo Alangon kanssa 2005 Pellen 50v. synttäreillä Hesan Nosturilla.
Itse arvostan Suomessa korkeimmalle Remun, Daven ja Ismo Alangon ja jos joskus jaetaan kunniamitalleja, niin Remulle kuuluu Suomen Ammattiliittojen kultainen ansiomitalli. Remu pitää sisällään myös Albert Järvisen. Mutta edelleen matka jatkuu.”
Huopalainen on keikalla Jussi Ketun kanssa Savonlinnassa 22. maaliskuuta.