Kuva: Matt Boulton
Teos alkaa Teemun uran kohokohdalla teoksen valmisteluajalta eli 2007 Stanley Cup –voitolla. Lopputeoksen Mennander käyttää sen korostamiseen, että lukuisien suomalaisten, jotka ovat voittaneet pokaalin, joukossa Teemu on poikkeuksellinen. Hän käy kronologisesti läpi Selänteen elämän syntymästä uran lopettamiseen ja kuvailee kuinka Selänne kasvoi ensin lapsuuden treenien kautta lahjakkaaksi urheilijaksi ja aikuisiän kovalla työllä huippu-urheilijaksi. Negatiivista Selänteestä harvoin sanotaan, mutta positiivisia superlatiiveja Mennander tai haastateltavat eivät säästele.
Teemu itse on eniten äänessä, mutta näissä puheenvuoroissa useat asiat vain todetaan, useille asioille naurahdetaan ja monissa kohdin jäädään varsin etäisiksi. Vanhempien ero, veljen elämän syöksykierre ja ongelmalliset valmentajat saavat selkeän, joskus hieman karunkin kohtelun, mutta Teemun sisäinen elämä jää varsin rauhaan, hänen yksityisiä ongelmiaan ei tuoda esiin ja kynä esimerkiksi pysähtyy melkein joka kerta Teemun lähtiessä usein mainituille yöjuoksuille. Toisaalta pikkuhiljaa näilläkin eväillä maalautuu kuva Selänteen persoonasta. Kun harvinaisessa kohdassa hänen lähipiirinsä kuvailee tätä imartelemattomin sanankääntein, ilmaisut on helppo hyväksyä lukemansa perusteella. Kerrontatavan ansiosta lukija voi pitää kuvansa huippu-urheilijasta ja leijonasta kiiltävänä, vaikka itse miettisin kahdesti, näkisinkö Mennaderin ja monien haastateltavien tavoin Teemun ”täydellisenä roolimallina” omille mahdollisille lapsilleni.
Mennanderin varsin kritiikitön lähestymistapa on ongelmallinen ja jopa tylsä, mutta teos toisaalta keskittyy urheilijaan ja tämän saavutuksiin ennemmin kuin persoonaan. Paljastuksia teoksesta on turha hakea, mutta tilastonikkareille se tarjoaa sitäkin enemmän. Valitettavasti jatkuvat yksittäisten pelien tehomerkinnät ja kiekkotermit, joita käytetään jopa Teemun lastenhankintaa kuvailtaessa, rikkovat luettavuutta. Raskas on toisaalta kahvipöytäkokoinen kirjakin, jonka voi kuvitella olevan tarkoitettu luettavaksi kaikkine tietolaatikoineen ja tilastoineen vähän kerrallaan. Siitäkin huolimatta olisi voinut toivoa Mennanderin saamaan teokseen hieman enemmän mukaansatempaavuutta.
Pahimmillaan teos on pintapuolista pisteiden raportointia, mutta parhaimmillaan se tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa Teemun elämänvarrelta ja jääkiekon kehittymisestä hänen uransa aikana. Parhaaksi yksittäiseksi osaksi nousee Teemun myöhemmän maajoukkueuran kuvaus, jossa Teemun tunteet pääsevät harvinaisella tavalla esiin ja jota kohtaan varmasti myös useimmilla lukijoilla on omia tunteita. Toisaalta ehkä esimerkiksi Jokeri-faneille tai NHL:n aktiiviseuraajille huippukohdat ovat muualla. Teosta voikin suositella ihmisille, joille Teemun uraan liittyy kauniita kirkkaita muistoja ja tunnelatauksia tai joille tilastot ovat henkilöä keskeisempiä, muuten kesälukemiseksi löytyy viihdyttävämpiä ja sujuvampia urheilijan elämänkertoja.
Jani Ylönen