Sateenkaaren tältä puolen

Reilu viikko sitten (12.10.2010) Ajankohtaisessa kakkosessa toteutettu Homoilta on esityksensä jälkeen herättänyt valtaisaa keskustelua ja huutelua mediassa. Taistelua on käyty enimmäkseen niin kutsutun nykyajan ihmisen ajattelumallin sekä konservatiivien Raamattuun perustuvan ajattelumallin välillä. Nykyajan ihmisen ajattelumalli tarkoittaa reilua enemmistöä Suomessa, konservatiiveihin lukeutuu pieni mutta äänekäs vähemmistö.
Seksuaalisista estoistaan ja pakkomielteistään vapautuneet ihmiset toivovat itselleen tasa-arvoa yhteiskunnassa ja kirkossa. Nämä henkilöt puhuvat tasa-arvoisesta rakkaudesta ja lapsista huolehtimisesta tarjoamalla lapselle turvallisen, tasapainoisen kodin. Heistä suurin osa on käsitellyt omat tunteensa eri sukupuolia kohtaan, he ovat tulleet sinuiksi itsensä kanssa ja he ymmärtävät, että elämässä on muutakin kuin biologinen yhteensopivuus sekä väestön lisäys – he uskovat rakkauteen ja saavat siitä toivoa ja voimaa. Heistä suurin osa uskoo, että lopulta rakkaus voittaa.
Seksuaalisuutta rajoittamaan pyrkivää, Raamattuun kaiken tietonsa ja ymmärryksensä perustavaa vähemmistöä en välttämättä oikein ymmärrä mutta haluan silti kunnioittaa heitä. Ihmiset ovat erilaisia, eivät he voi itse suuntautumiselleen mitään. Haluan ainakin omasta puolestani julistaa, että hyväksyn heidät täysin kokonaisina ihmisinä yhteiskuntaamme, heitä ei tulisi missään yhteydessä syrjiä, vainoamisesta puhumattakaan. Elämä on ihmeellinen lahja meille kaikille, ei kaikkea voi eikä tarvitse ymmärtää. Hekin varmasti toivovat, että lopulta rakkaus voittaa.

Mieleen saattaa tulla, että erilaisuus kenties löytyy biologisesta virheestä. Jossain sikiön kehityksen vaiheessa on jotain mennyt pieleen, ja näistä vauvoista sitten kasvaa jotenkin geeniperimältään vajaita yksilöitä. En kuitenkaan usko, että vika on ainakaan täysin perimässä. Enemmän selittäisin tällaista estoista ja vajaata käytöstä kasvatuksella ja kasvuympäristöllä.
En tiedä, onko asiasta tehty virallisia tutkimuksia – olisi muuten vihdoin aika – mutta ainakin mitä itse olen ymmärtänyt ja moni muu kokenut, näyttää siltä, että nämä estoiset ihmiset kasvavat yleensä hyvin auktoriteetiltaan vahvojen vanhempien perheessä. Useimmin on vielä niin, että koko perheen kantava voima on isä, perheen aikuinen mies, joka sanoo kaikkeen viimeisen sanan. Vaimo, äiti, hoivaa usein monilukuista perhettä ja kunnioittaa miehensä päätöksiä. Seksi saattaa olla hyvin vaiettu asia. Seksuaaliset paineet vaivaavat alitajunnassa mutta niitä ei kenties saa purkaa. Seksi kuuluu avioliittoon, mutta silti aviopari ei välttämättä ole tyydytetty. Naisen tulee hyväksyä vaihtoehdoitta feminiininen roolinsa ja miehen tulee olla maskuliininen perheen pää, tahtoi sitä tai ei. On ymmärrettävää, että minuudessa voi tällöin tapahtua kieroutumia.

Pahimmat seuraukset, joita ei voi ketään kieltää paheksumasta, ovat silloin kun vanhemmat ovat oppineet mahdollisesti omilta vanhemmiltaan tai muulta esikuvalta äärimmäisen vahvan pidättyneisyyden ja siitä aiheutuneessa omassa seksuaalisuuden tuskassaan, elämänsä heikkoina hetkinä, purkavat paineitaan sopimattomiin henkilöihin. Mediassa on tullut näitä tapauksia julki aina silloin tällöin. Pedofiliaa ja insestiä tapahtuu muuallakin, ei pelkästään näissä estoisissa piireissä, mutta heidän itsensä itsestään luomasta mielikuvasta puhtauden esikuvana, heidän tekemänsä pahat teot ovat jotenkin vielä käsittämättömämpiä. Emme voi kuin toivoa, että nämä paineitaan purkaneet ihmiset löytäisivät turvallisemman keinon, väylän tai reiän purkautua.
Tuskin kukaan meistä haluaisi enää taistella läheistämme vastaan. Toivomme on siinä, että valistuneet, valaistuneet ihmiset jatkavat sitkeää, hidasta työtään eheytyneen, terveen ja ihmismäisen rakkauden puolesta välittäen läheisistään ja kunnioittaen erilaisia mielipiteitä maailmassa. Voimme vain rukoilla, uskoa, toivoa tai muutoin omalla tavallamme antaa energiaa yhteiseen käyttöön sen puolesta, että nämä uskossaan meidän mielestä hieman lähinäköiset, tasa-arvoiset ihmiset vielä joskus löytäisivät tasapainon myös omaan elämäänsä. Kenenkään ei tule luopua omasta uskostaan – se olisi alhaisin teko ikinä – vaan ennemminkin löytää uskostaan se ydin, rakkaus ihmiseen. Oli se ihminen omasta mielestämme tavalla tai toisella vajaa, erilainen tai vääräuskoinen. Toivon sydämestäni, että Sinäkin, kuten me kaikki, muistaisit vaikka vielä ennen nukkumaanmenoa pyytää omalta uskoltasi hieman lisää voimaa rakastaa teoin, sanoin ja elein mitään itsellesi vaatimatta. Oman osasi saat kyllä ennemmin tai myöhemmin.

  • ”En kuitenkaan usko, että vika on ainakaan täysin perimässä. Enemmän selittäisin tällaista estoista ja vajaata käytöstä kasvatuksella ja kasvuympäristöllä.”

    http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/tammisalo.pdf

    Lainaan omasta blogistani:

    ” [Tutkimusten mukaan p]eroonallisuuspiirteiden heritabiliteettiarvot (suuruusaste, jolla ilmiasu riippuu geeneistä) ovat olleet 0,25:n ja 0,75:n välillä. Suuri vaihtelu johtuu lähinnä poikkeavista metodeista, joiden ansiot ja rajoitteet tulisi huomioida ennen äkkiväärien johtopäätösten tekemistä. Matt Ridley tiivistää aiheen tutkimuksen tulokset seuraavasti:

    Kussakin tapauksessa yli 40 prosenttia persoonallisuuksien vaihtelusta johtuu geneettisistä tekijöistä, alle 10 prosenttia johtuu jaetusta ympäristöstä (lähinnä perheestä) ja noin 25 prosenttia johtuu yksilön kokemasta uniikista ympäristöstä (kaikki sairauksista ja onnettomuuksista ystäviin). Jäljelle jäävä noin 25 prosenttia on yksinkertaisesti mittausvirhettä.

    Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä kasvaa omanlaisikseen vain vähän riippuen siitä, millaisen kasvatuksen he ovat saaneet. Kasvatus voi tietenkin vahvistaa tai pehmentää joitakin piirteitä, mutta ihmisen perusluonne on suurelta osin kasvatuksesta riippumaton. Tässä yhteydessä on tietenkin syytä rajata tarkastelun ulkopuolelle ne tapaukset, joissa lapsi on pahoin traumatisoitunut jostain tapahtumasta.

    Kuka tahansa isä tai äiti, jolla on useampia lapsia, huomaa lastensa synnynnäiset persoonallisuuserot ja tajuaa varmasti, että hän ei niitä lapseensa asettanut. Kasvatuksen merkitystä taitavat korostaa vain ne lukuisat ammattikunnat, jotka myyvät perheille palveluksiaan ja kirjojaan.
    – O. Tammisalo

    Tämä tarkoittaa myös sitä, että meillä ei ole olemassa mitään keinoja muuttaa totaalisesti ihmisen persoonaa, ellemme ryhdy toteuttamaan sovellettuja Ludovico-hoitoja. Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä ja kusipäät pysyvät kusipäinä riippumatta siitä, millaista pedagogiikkaa heihin sovelletaan. Luultavasti tämä onkin yksi syy sille, miksi humanistit ja yhteiskuntatieteilijät monesti karsastavat geeneihin perustuvia selityksiä: Se tuo särön illuusioon humanismin ja politiikan kaikkivoipaisuudesta. Kun yhteiskuntaa ei voi tehdä täydelliseksi vain sillä, että tehdään oikeanlaisia koulutusohjelmia ja levitetään oikeanlaista filosofiaa, himmenee humanismin loisto ja autuaaksitekevyys.”