Sarjakuvasaaga käynnistyy

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga. Suom. Antti Koivumäki. LIKE, 2014, 168 s.
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga. Suom. Antti Koivumäki. LIKE, 2014, 168 s.
Viime vuosina saaga-sana on kokenut hienoisen inflaation, mutta Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin graafinen romaani Saga (2014) tekee sille rönsyilevällä tarinallaan oikeutta. Tieteisfantasian kuusi ensimmäistä lukua, jotka on kerätty Antti Koivumäen suomentamana yksien kansien väliin, sisältävät vain päähenkilön elämän ensimmäisen viikon, jonka aikana hänen henkeään uhkaavat niin kahdet galaktiset sotajoukot kuin palkkatappajatkin.

Hazel-vauva syntyy tulevaisuuden tallissa eli autokorjaamossa. Hänen synnyinpaikkansa päällä tuikkivat tähdet ovat vain näyttämöä galaktiselle sodalle, jota hänen vastakkaisilla puolilla taistelleet vanhempansa ovat paenneet. Satyyrimaista Marko-isää ja keijun siivet omaavaa Alana-äitiä eivät tulekaan tapaamaan viisaat tietäjät, vaan sotilaspartiot. Perhe selviää kohtauksesta vain huomatakseen, että heidän kintereillään on paljon sotilaita pelottavampia asioita.

Alusta asti on selvää, että Saga on suunnattu aikuisille. Vaikkei väkivallalla mässäillä, se on graafista, joskin Staplesin kuvittamana melkein yhtä kaunista kuin muu mattapintainen, yleisesti rauhallinen kuvitus. Vastaavasti vitsit ja kielenkäyttö ovat välillä roisia jopa turhuuksiin saakka. Keskiössä olevaa toimintaa ja irtovitsejä tasapainottavat kuitenkin kevyet pohdinnat vanhemmuudesta.

Teoksen suurin vahvuus on sen kuvasto kauniine ruutuineen ja mielenkiintoisine olentoineen. Toisaalta jälkimmäisten erikoispiirteet jäävät pinnallisiksi. Televisiopäiset kuninkaalliset ja enkelisiipiset sotilaat voisivat yhtä hyvin olla ihmisiä, vaikka graafinen ilmeikkyys hieman kärsisikin. Kuitenkin, vaikka kaunis kuvasto on välillä hieman staattista ja dialogi ajoittain tönkköä, Saga on kokonaisuutena nätti, nokkela ja viihdyttävä albumi, joka yhdistää arkisuutta, karkeuksia ja eeppisyyttä yllättävän saumattomasti.

Jani Ylönen