Verkkojulkaisu Oikea Media julkaisi 27. heinäkuuta 2018 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan kirjoituksen, jonka otsikko on ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi”. Kirjoituksessaan Puolimatka esittää, että mikäli yhteiskunnassa tunnustetaan erilaisten seksuaali-identiteettien monimuotoisuus, johtaa tämä ennen pitkää siihen, että ensiksi monimuotoisuuden piiriin hyväksytään aikuisten ja teini-ikäisten välinen seksuaalisuus eli pederastia ja lopulta aikuisten ja lasten välinen suhde eli pedofilia.
Puolimatka on myös aiemmin tunnettu konservatiivisista mielipiteistään, ja pohjaa mielipidettään amerikkalaisen oikeistoaktivistin Doug Mainwaringin esimerkkiin, joka näkee hyviä arvosteluita saaneen Call me by your name (2017) -elokuvan – jossa kuvataan teini-ikäisen ja nuoren aikuisen homoseksuaalista suhdetta – yhtenä askeleena kohti pederastian normalisointia. Lisäksi hän väittää, että WHO:n seksuaalioikeuksien julistus ei pyri suojelemaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä, vaan kannustaa siihen julistamalla lapsen seksuaaliseksi olennoksi, jolla on myös oikeus seksuaaliseen nautintoon.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta tuomitsi Puolimatkan kirjoituksen homofobisena, ahdasmielisenä ja yliopiston linjaan sopimattomana 1. elokuuta. Puolimatkaa syytettiin salaliittoteoretisoinnista sekä kaltevan pinnan argumentoinnista. Samana päivänä Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen otti asiaan kantaa Twitterissä ja ilmoitti, ettei kirjoitus edusta yliopiston linjaa ja kertoi ryhtyvänsä konkreettisiin toimenpiteisiin. Seuraavana päivänä myös kasvatustieteiden opiskelija ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Irina Tuokko (vihr.) kertoi Keskisuomalaisen mielipidepalstalla tuntevansa ahdistusta ja pelkoa Puolimatkan luennoilla.
Puolimatka puolustautui Keskisuomalaisessa ja Seurakuntalainen-lehdessä väittämällä, että hänen kirjoituksensa on ymmärretty väärin ja hänen tarkoituksenaan on ollut puolustaa lapsen oikeutta turvalliseen seksuaalikasvatukseen. Puolimatkan puolesta ovat ottaneet kantaa myös kansanedustajat Päivi Räsänen sekä Laura Huhtasaari. Joukko tutkijoita sekä Räsänen vaativat Keskisuomalaisessa Puolimatkan sananvapauden kunnioittamista. Räsänen jätti myös hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo turvata akateemisen sananvapauden.
Puolimatka itse jätti 6. elokuuta hallintokantelun Jyväskylän yliopiston hallitukselle Hämäläisen toiminnasta. Kantelussaan Puolimatka syyttää Hämäläistä väärästä menettelystä hänen otettuaan kantaa kirjoitukseen kuulematta häntä. Puolimatka myös väittää, ettei Hämäläinen joko ole lukenut kirjoitusta lainkaan, tai ei ole fyysikkona kykeneväinen käsittelemään sitä, ja että Puolimatkalle on langetettu tuomio kuulopuheiden ja subjektiivisten kokemusten perusteella. Puolimatka puolustautuu vetoamalla perustuslaissa turvattuun sananvapauteensa sekä tieteen ja taiteen korkeimpaan vapauteen. Hän muistuttaa myös, ettei tieteellisen tutkimuksen tuloksia voi piilottaa sen vuoksi, että joku saattaa siitä pahoittaa mielensä.
Tapauksen keskiöön on nostettu sananvapaus johon sekä Puolimatka että hänen puolustajansa ovat vedonneet. Sananvapaus on turvattu sekä Suomen perustuslaissa että Euroopan ihmissoikeussopimuksessa. Se sisältää oikeuden pitää, vastaanottaa sekä levittää tietoa ja ajatuksia viranomaisen siihen puuttumatta. Sananvapautta voidaan rajata vain lailla ja perustellusta syystä, kuten yhteiskuntarauhan turvaamiseksi.
Lisäksi Puolimatkan kohdalla keskustelussa puhutaan erikseen akateemisesta sananvapaudesta ja ylipäätään tieteen vapaudesta. Tieteen autonomisuus ja totuuden tavoittelun tulisi olla tieteellisen tiedon hankkimisen päämäärä ja täyttää tieteentekemisen kriteerit: objektiivisuus, toistettavuus ja riippumattomuus. Siksi arvioitaessa Puolimatkan kirjoitusta on myös arvioitava sitä, onko kyse oikeasti tieteellisestä artikkelista, kuten hän kantelussaan väittää, vai puhtaasti mielipidekirjoituksesta.
Vaikka kirjoitus noudattelee tieteellisen artikkelin kaavaa, se on julkaistu itsensä ”vaihtoehtomediaksi” luokittelevalla sivustolla. Oikea Media kertoo kannattavansa konservatiivista maailmankuvaa, yksilön vapautta ja markkinataloutta ja se ei ole sitoutunut journalistin eettisiin ohjeisiin. Siksi lukijalle jää epäselväksi, mikä tekstissä on todennettua faktaa ja mikä taas kirjoittajan omaa mielipidettä.
Puolimatkan tapaus ei ole ainut kerta, kun epämiellyttävään tilanteeseen joutunut puolustautuu sananvapauteen vetoamalla. Puolustus on huono, koska sananvapaus on määrätty ennakkosensuurin kielloksi. Sananvapaus turvaa oikeuden arvostella esimerkiksi vallanpitäjiä tai tuoda yhteiskunnallisia epäkohtia esiin vailla pelkoa rangaistuksesta tai painostuksesta.
Sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton oikeus olla pelkästään oikeassa tai nousta kritiikin yläpuolelle. Se ei tarkoita sananvastuuttomuutta eli sanojan on seistävä sanojensa takana silloinkin, kun seuraukset ovat ikäviä.
Sananvapautta käsiteltäessä merkitystä on sillä, kuka siihen vetoaa. Sananvapaus määritellään ihmisoikeudeksi, eli se kuuluu jokaiselle ihmiselle. Ihmisoikeuksia joudutaan yleensä pohtimaan silloin, kun ihmiseltä riisutaan muita oikeuksia, kuten oikeuksia vapauteen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on turvata jokaiselle yksilölle ihmisarvo ja inhimillinen kohtelu ja mitä enemmän yksilöltä oikeuksia riisutaan, sitä tärkeämmäksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen tulee, jotta häntä kuitenkin kohdeltaisiin ihmisenä.
Ihmisoikeudet ovat siis eräänlainen oikeuksien ”perälauta”, jonka päälle tulevat muut oikeudet. Henkilöllä, joka on kohonnut professorin tehtävään, on myös muitakin oikeuksia ja moneen muuhun kansalaiseen verrattuna suoranaisia etuoikeuksia. Hänellä on hyvin itsenäinen työnkuva. Hänellä on vahva asema alansa korkeimpana asiantuntijana.
Professorin keskimääräinen palkka on Professoriliiton vuoden 2017 palkkaselvityksen mukaan 6000–7000 euroa kuukaudessa, jonka päälle voi tulla muita luennointipalkkioita. Hänellä on pääsy sellaisiin piireihin ja verkostoihin, joihin ei tavallinen kansalainen voi kuvitella pääsevänsä. On siis outoa, mikäli yhteiskunnallista kermaa olevan ihmisen on turvauduttava ihmisoikeuksiinsa saadakseen viestinsä läpi, koska niin paljon hänellä on jo muita oikeuksia.
Puolimatkan asema professorina ei ainoastaan anna hänelle oikeuksia, vaan myös velvoittaa. Professorille on annettu yliopistolaissa erilliset tehtävät, kuten harjoittaa tieteellistä tutkimustyötä sekä antaa siihen perustuvaa opetusta. Professoriliitto taas määrittää professorin työn lähtökohdiksi tieteen autonomian kunnioittamisen ja tieteellisen tiedon jakamisen omalla alallaan ja muualla yhteiskunnassa. Professoriliitto edellyttää myös professorilta rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta.
Puolimatkan sananvapautta voi tarkastella myös sananvastuun näkökulmasta. Sananvapaus, kuten muutkin vapaudet, ovat asioita joita on demokraattisessa yhteiskunnassa käytettävä viisaasti ja vastuullisesti. Korkeimpia sananvapauden muotoja on komiikka, ja komiikan perussääntö kuuluu että ylöspäin saa lyödä, alaspäin ei.
Valtaapitäviä, valtarakenteita tai päättäjiä on voitava tarpeen vaatiessa arvostella, mutta sananvapautta ei saa käyttää sellaista ryhmää vastaan hyökkäämiseen, joka on jo valmiiksi alisteisessa asemassa.
Sananvapaus on myös nimenomaan ihmisoikeus, ei subjektiivinen oikeus. Se sisältää oikeuden jakaa ja esittää mielipiteitä, mutta samalla lailla jokaisella on myös oikeus arvostella niitä sekä tuntea olonsa uhatuksi tai loukatuksi. Ihmisoikeudet eivät erottele ihmisiä tai mielipiteitä paremmuusjärjestykseen, ne kuuluvat kaikille.
Puolimatkan kirjoituksessa on kaksi perusdilemmaa. Hän hyökkää kirjoituksellaan professorin auktoriteettia hyväksikäyttäen seksuaalivähemmistöjä vastaan rinnastaen seksuaalioikeuksien ajajat pedofilian edistäjiin pitäen tätä kehitystä samana jatkumona.
Se, ettei Puolimatka suoranaisesti käsittele tekstissään homoseksuaaleja on sivuseikka, sillä hän katsoo kampanjan pedofilian laillistamiseksi olevan samaa seksuaalisen vallankumouksen aiheuttamaa jatkumoa ja moraalikatoa, joka on jo johtanut seksuaalisen moninaisuuden tunnustamiseen.
Puolimatkan kysymykseen tutkimustulosten piilottelusta voi vastata, että kyse on nimenomaan tutkimusetiikasta. On eri asia osoittaa tutkimuksella esimerkiksi vähän liikkuville heidän elämäntapansa haitallisuus kuin leimata vähän liikkuvat pahoiksi ihmisiksi. Tieteen tulisi toimia ihmiskunnan hyväksi, ei sitä vastaan.
Toinen ongelma on tekstin epätieteellisyys. Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Petri Luomanen teki Vartija-lehdessä Puolimatkan tekstille lähdeanalyysin josta voidaan todeta, että vaikka Puolimatkan teksti on näennäisesti kriittistä ja tieteellistä, osa hänen lähteistään ei täytä tieteellisen julkaisun tunnusmerkkejä.
Lisäksi hän on lainannut joitain lähteitään tarkoitushakuisesti, yksipuolisesti sekä irrottanut lainauksia täysin asiayhteyksistään. Tällöin vetoaminen tieteen vapauteen ja kriittisyyteen kuulostaa absurdilta, mikäli kirjoittaja ei pysty itse sen vaatimia kriteereitä noudattamaan. Lisäksi Puolimatkan hallintokantelussaan esittämä väittämä ”filosofisesta metodista” on outo. Mikä on tämä filosofinen metodi ja miksi Puolimatka on julkaissut tekstinsä avoimella alustalla, mikäli väärinymmärryksen vaara on näin suuri?
Puolimatkan kirjoitukseen liittyvät ongelmat eivät ole sananvapaudellisia vaan tutkimuseettisiä. Mikäli yhteiskunta olisi pelkkä tyhjä taulu, sananvapauteen sisältyisi sanomisen rajaton vapaus vailla vastuuta, mutta reaalimaailmassa sille asettavat rajoja paitsi lait, myös arvot, normit, käytänteet ja muut vastuut.
Sananvapaus antaa sanojalle vastuun sanomisistaan ja suurella auktoriteetilla sanojalle lankeaa suuri vastuu sanomisistaan. Sananvapauteen vetoamisen tulisi olla viime käden puolustus, ei ensimmäinen. Mikäli kyse olisi tieteen autonomiasta, pystyisi tieteen tehtävänhaltija puolustautumaan muutenkin, kuin julistamaan saamansa tuomio vääräksi ennen kuin tuomiota on edes annettu ja tekemällä itsestään sananvapauden marttyyrin.
Onko professorin sananvapautta loukattu? Ei ole. Voiko professori sanoa mitä tahansa vailla pelkoa seurauksista? Ei voi. Ei kukaan meistä voi. Miksi ei voi? Koska sananvapaus on nimenomaan ihmisoikeus, ei etuoikeus.