Sami Kukan ja Teppanan veljien levy on vähäeleinen mutta paljon puhuva. Se on kuin mietiskelevä matka täynnä hidasta tunnelmointia ja kirkkaita tuokioita, joista kaikki turha on riisuttu pois. – Hanna Savisaari, teksti
Teppanan veljien Raunon ja Johanneksen rakentamat kanteleet ja Sami Kukan ääni sopivat hyvin yhteen. Live-taltioinnilta kuulostava levy tuo mieleen perinteentutkijoiden kenttä-äänitykset kolahduksineen ja jalkojen töminöineen. Vaikka pelkistetty ja viimeistelemätön jälki on siloiteltuun levymusiikkiin tottuneelle ensin vierasta, se toimii parhaiten juuri näin; tuntuu kuin itse istuisin pirtin penkillä ja olisin mukana matkalla.
Kaiken pohjana on arkaainen estetiikka. Kolme viisikielistä kannelta ja laulu riittää täyttämään äänimaiseman eikä mitään puutu. Sami Kukan sanoituksissa keskustellaan luonnon kanssa ja pyydetään siltä voimaa. Läsnä ovat tähdet ja tuuli, veden liike, kasvit ja linnut, ja ne soivat kanteleiden kautta.
Paikoin alkaa kanteleiden toistoon turtua, mutta riippuu kuulijasta ja mielentilasta, onko se hyvä vai huono. Minusta se tuntuu melankolisen rauhoittavalta ja juuri oikealta. Tämän levyn soidessa taustalla syntyy suuria ajatuksia.
Kappaleessa Valkovuokot kysytään: ”Mikä saisi ihmisen iloiseksi niin kuin valkovuokot?” Minä vastaan: Sami Kukan ja Teppanan veljien Jouhkola.
Sami Kukka ja Teppanan veljet: Jouhkola. Helmi Levyt 2015