Ylioppilaskunta on ilmeisesti päättänyt lehtensä paperiversion lakkauttamisesta. Se edustaa huolestuttavaa kehitystä Itä-Suomessa, sillä en ymmärrä, kuinka lehti voi kunniallisesti hoitaa tehtävänsä ilman paperiversiotaan. Lehden vahvuus on siinä, että se näkyy ja siihen törmää vahingossakin. Sitä voi päätyä lukemaan kahvilassa tai junaa/bussia odotellessa ja usein lukiessa tulee haastetuksi. Aina ei voi olla samaa mieltä lehteä tekevien ajattelusta ja maailmankatsomuksesta ja usein tekijät ovat hyvin selkeästi väärässä. Joskus he taas ovat oikeassakin. Lehti, Uljaskin elää näkyvyydestä ja ilman paperiversiota sitä ei ole tai ainakin sen saaminen on nähdäkseni hyvin vaikeaa.
Verkkoversion toteuttaminen sellaisena, että se olisi taloudellisesti mahdollinen tarvittavan laajuisena ja tarvittavalla henkilöstöllä (niin eri mieltä kuin sen henkilöstön kanssa usein olenkin), ei kuulosta mahdolliselta – tai ainakaan sillä tavoin helpolta toteuttaa, että paperista luopuminen vaikuttasi järkevältä. Vaikuttaakin siltä, että tarkoituksena on Uljaan alasajo?
Pohjois-Karjalassa Uljas on ainut niin kutsutusti ei-valtamediaa edustava mediatalo. Muu lehdistö on Laakkosen hyppysissä ja Yle on, no Yle. Savon puolella median tilanne ei ole yhtään sen parempi.
Uljas, vaikka onkin ylioppilaskunnan intressien värittämä, on onnistunut välittämään itsestään kuvan vapaana, neutraalina ja moniäänisenä. Tämä on kunnioitettavaa, arvokasta ja tarpeellista jopa siitäkin huolimatta, että lehti voisi tietenkin olla paljon, paljon parempi. Ajassamme tarvitaan laadukasta tiedonvälitystä, joka ei ole riippuvaista kansanedustajista tai osakkeenomistajista. Opiskelijoihin asetan jonkin verran vielä toivoa.
Pyörtäkää huono päätöksenne, ketkä sitten asiasta Itä-Suomen ylopiston ylioppilaskunnassa päättävätkin. Älkää jääkö historiaan niinä, jotka tuhosivat opiskelijalehdistön Itä-Suomesta.
Antero Kajo
huolestunut lukija