Äijärockin kiistattomiin merkkipaaluihin maassamme lukeutuva The Ronski Gang on julkaissut uuden pitkäsoiton The Elevens. Sen edeltäjä, albumi nimeltä Rock’n Roll ilmestyi vuonna 1983.
Miksi uutta levyä saatiin odottaa niin kauan ja millaiset ovat tunnelmat sekä odotukset albumin menestyksen suhteen?
”Alunpitäen ei meillä varmaan kenelläkään ollut päällimmäisenä ajatuksena levyn tekeminen, kun alettiin 1990-luvulle tultaessa palata uudelleen keikkamestoille. Vasta 2000-luvun puolivälissä alkoi enemmän voimistua ajatus uuden levyn kasaamisesta. Erilaisia äänityksiä tehtiin monen vuoden aikana ja monessa eri paikassa. Levy oli jo kertaalleenkin lähes valmis, mutta me ei oltu tarpeeksi tyytyväisiä lopputulokseen. Lopulta palaset loksahtivat kohdalleen ja saatiin lopulta levy pukattua ulos, mikä on tietenkin helpottava tunne. Hyvä, että monen vuoden jälkeen lopputulos on vihdoin kansien välissä. Ei varmaan kukaan meistä kuvittele, että tällä platalla listakärkiä hätyytellään. Menestys tulee jos on tullakseen. Kuulijat päättää. Mutta sen voin sanoa, että bändi kuulostaa tällä levyllä paremmalta kuin millään aikaisemmalla taltioinnilla. Mukaan on saatu livemäistä meininkiä ja kitarat räimää oikein kunnolla” kommentoi rumpali Hate Sjöblom.
Uuden albumin huippuhetkiin ovat laskettavissa esimerkiksi kappaleet All Night Long, Take It to the Limit ja Wicked. Kerrotteko biisien taustoista ja syntyhistoriasta?
Hate:” Levyn avausraita All Night Long on yks niistä harvoista biiseistä, joka multa on syntyny ilman kitaraa tai pianoa. Autoa kerran taas ajaessa aloin vaan lauleskella kyseistä melodiaa kertosäkeitä myöten. Kuvittelin päässäni kitarariffit ja muut osat. Kotiin päästyäni otin kitaran ja aloin sen kanssa tapailla kyseistä biisiä. Piti oikein hakemalla hakea soinnut, mitkä sopii mun melodian kanssa, kun en oo mikään ”metsuri” kitaran kanssa. Kaikki meidän biisithän syntyy siten, että melodia on laulettu ”sianenglannilla” ja sanat tehdään myöhemmin. Tekstejä mä rustasin sitten varmaan monta kuukautta muutama sana kerrallaan välillä bussissa istuen välillä kesämökin huussissa jöötiä pukatessa. Tekstit on ollu mulle aina paljon hankalampia synnyttää kuin melodia.”
Harry ”Ronski” Sjöblom: ”Take It To The Limit on siitä harvinainen levyn biisi, että se syntyi jo 1970-luvun lopulla. Oltiin treenaamassa Punasessa Mökissä, joka on mun ja Haten lapsuudenkodin pihalla oleva ikivanha sotilastorppa. Piti saada aikaseks biisi, jossa olis ns. kova rokkimeininki. Siitä ei tullut lasta eikä potaskaa. Mä lähdin himatalon vintille, otin akustisen skitan kouraan ja aloin vispaa sillä ja lauloin sekaan täydellä antaumuksella. Biisin melodia oli valmis viidessä minuutissa ja lähdin takaisin treenikämppään. Esitin biisin jätkille ja se oli siinä. Kääpä teki siihen tekstin vasta pari vuotta sitten. Alun pitäen biisi oli paljon nopeempi kuin mitä se uudella levyllä on. Nyt se on niin sanotusti enemmän kasassa.”
Kaj ”Misteri” Eklund: ”Wicked syntyi sunnilleen 2007-2008, kun olin muuttanut takaisin Suomeen yli 20 vuoden Göteborgin visiitin jälkeen. Oli puhetta, että tehtäisiin vielä levy ja sitä varten pitäisi säveltää biisejä. Aloin tehdä niitä aamupäivisin melkein heti herättyäni, koska mulle se on vireintä aikaa. Ei voi odottaa inspiraation tulemista vaan biisien tekeminen on mulle puhdasta duunia. Alan soittaa kitaraa ja melodiaa vaan alkaa syntymään. Näin syntyi myös toi Wicked -biisi. Mulla oli alunpitäen toinen kappale nimeltään Wicked woman. Siitä tuli toi sana Wicked, joka vaan kuulosti hyvältä sanalta mun korvaan. Sen Wicked- sanan pohjalta Tipe Johnson sitten teki siihen tekstin.”
1970-ja 80-lukujen taitteessa Ronski Gang oli todellinen keikkajyrä. Muistuuko mieleen joku hauska keikka-anekdootti vuosien takaa?
Hate:” Niitähän on vaikka kuinka monta, mutta tässä olis yksi : Tultiin vuonna 1976 keväällä Ruotsista äänitttämästä Here We Come- levyä ja Turun satamasta jatkettiin aamuhuuruista matkaamme Saloa kohti. Pysähdyttiin Motelli Valtatie 1:n pihaan, kun Ronskin piti soitaa puhelinkopista vaimolleen, siihen aikaan kun ei ollut kännyköitä sun muita. Minä olin kopin ulkopuolella, siinä oli joitain naruja, tartuin niihin ja yhtäkkiä oli Tanskan lippu sylissä. Sitten tuli iso joukko motellin henkilökuntaa paikalle ja hetken kuluttua tilanne oli kuin jostain jenkkileffasta. Poliisiautoja tuli joka puolelta ja ne piiritti meidän auton, kun yritettiin lähteä pois. Yritin selittää, mitä on tapahtunut, mutta jostain syystä ne hakikin Ronskin sinne poliisiauton takapenkille. Lopulta jouduttiin koko jengi Paimion poliisiasemalle, sormenjälkiä otettiin jne. Lopulta jeparitkin nauroi koko asialle ja päästiin jatkaa matkaa. Tanskan lipun vieressä olis ollut myös Neuvostoliiton lippu. Onneks se ei tullut alas. Ei olis jeparit naureskellu samaan malliin. Elettiin kuitenkin Kekkosen ajan Suomessa ja Neuvostoliiton lipun häpäisystä olis saattanut saada jopa linnaa tai lomamatkan Siperiaan.”
Miten Ronski Gangin nykyiset keikkasetit muotoutuvat, eli mitä vanhan tuotannon ehdottomia klassikoita setissä kuullaan uuden levyn matskun lisäksi?
”Uusien levybiisien lisäksi keikkasetissä on mukana jo nuo lopussa mainitut biisit. On the road again, Shake, Who you gonna love, Do the Shake, Coming home baby, Hippy Hippy Shake.”
The Ronski Gangin tulevaisuudensuunnitelmat?
”Tarkoitus on lisätä keikkailua aikaisempaan verrattuna. Mielellään hyviä keikkamestoja ja harvemmin kuin pieniä kuppiloita ja usein. Tarkoitus ei ole palata siihen hurjimpien vuosien keikkatahtiin, jolloin niitä oli n.150 vuodessa” päättää Hate.
______________________________________________________________
Ronski Gangin tärkeimmät biisit, Hate Sjöblom:
Shake: Se on meidän eka single ja eka biisi, jonka kuuli soivan radiossa. Se on myös kunnianosoitus Ronskin suuresti ihailemalle souläijälle nimeltään Sam Cooke.
On the road again: Tää biisi on yhä mukana meidän keikkasetissä ja usein aloittaa keikan. Richard Stanleyn teksti kuvaa myös hyvin keikkamuusikon duunia kaikkinensa.
Larry and Johnny: Tää oli meidän eka single sen jälkeen, kun bändin nimi oli vaihtunut The Ronski Gang:ksi ja Pekkolan Olli oli tullut kitaristiksi. Tää biisi menestyi jopa Levyraadissa. Tarina hyvästä Laurista ja pahasta Jussista.
Hippy Hippy Shake: Tää on meidän ehkä tunnetuin biisi, jota jengi joka keikalla haluaa kuulla.
Baby Baby: Tän biisin syntyhistoria on erikoinen. Ronski ja kitaristi Pätäri vetivät kevyet päiväkännit ja sävelsivät omasta mielestään aivan lyömättömän biisin, jossa kertosäkeessä hoetaan toistuvasti englanninkielen sanaa baby. Miehet tuli illalla treenikämpälle aivan hirvittävässä jurrissa ja alkoivat esittää meille iltapäivän aikaansaannostaan, joka hitto vie ei meitä muita vakuuttanut. Siinä kunnossa jätkien esitys oli kuin käsittämätönta zulumiehen lemmenkutsua. Treenit loppui siihen, Misteri lähti himaan, minä ja Kimi mentiin elokuviin katsomaan Rolling Stonesin konserttileffaa ja Ronski & Pätäri eivät varmaan muista vieläkään mihin baariin menivät, mutta Baby Baby jäi elämään”
______________________________________________________________
Ulljaan arvio Ronski Gangin uutuuslevystä: Ronski Gang – The Elevens: Räimerokin klassikon kunniakas paluu
Ronskit verkossa: www.ronskigang.com