Rokumentti: Valvontayhteiskunnan pilliinpuhaltaja

Edward Snowdenin nimi tupsahti tietoisuuteen, kun hän kesäkuussa 2013 luovutti medialle valtavat määrät huippusalaisia vakoilutietoja. Hän oli jo aiemmin tammikuussa ottanut yhteyttä ohjaaja Laura Poitrakseen, nimellä Citizenfour, mikä käynnisti tämän häkellyttävän kuvauksen maailmaa mullistaneista paljastuksista ja seuranneesta vyyhdistä. Olemme nykymaailmassa saattaneet jo pelätä yksityisyyden rappeumaa, mutta silti paljastusten suuruusluokka, jota Citizenfour entisestään korostaa, pöyristyttää.

Citizenfour seuraa yhteiskunnallisesti merkittävän tapahtuman h-hetkiä pääkallopaikalta ja johtaa katsojan väistämättä laajempiin yhteiskunnallisiin ja moraalisiin pohdintoihin. Viileä kertojanääni, pienet musiikilliset valinnat, sekä asianosaisten reaktiot korostavat tapahtumien dramaattisuutta. Fokus ei ole vain Snowdenin pienessä luottamuksen piirissä, vaan, kuten Snowden (”I’m not the news) haluaa, enemmän paljastusten sisällössä. Elokuva on viihdearvoltaan täysin fiktiivisen elokuvan tasolla, taitavan jännityksen rakentamisen ja toimivan mustan huumorin ansiosta.

Median välittämä kuva Snowdenista on ollut vähintäänkin ristiriitainen. Citizenfour inhimillistää nimen ympärille kehittynyttä myyttiä esittelemällä maailmalle miehen, joka paljastusten tarjoilemisen lisäksi ilmaisee tunteita ja huumorintajua, mutta Snowden on dokumentissakin vain eräänlainen koodinimi yksityisyyden rappeuttavan ja ihmisoikeuksien rajoja koettelevan valvontatodellisuuden paljastumiselle.

Kalle Saarela