Rokumentti: Taiteilijan alitajunnasta sinun painajaisiisi

Minkälainen kasvaa pojasta, joka perii äidiltään rikkaan mielikuvituksen ja pelokkuuden ja saa isältään kuusivuotiaana lahjaksi pääkallon? Yksi ja ehkä ainoa vastaus on H.R. ”Hans Ruedi” Giger, jonka alitajunnan painajaisia ja fantasioita ammentava taide on inspiroinut niin taidesuuntia kuin tatuoijiakin, vaikka suurelle yleisölle hänen tunnetuin työnsä on Alien-elokuvan nimiolennon suunnitteleminen. Ohjaaja Belinda Sallinin Dark Star: H.R. Giger’s World esittelee kuitenkin paljon enemmän kuin miehen, joka suunnitteli avaruuden tehokkaimman, pelottavimman ja fallisimman tappajan.

Gigerin luomukset voivat viedä ajatukset suuressa ja synkeässä kartanossa asuvaan mystiseen okkultistiin. Dark Star alkaa kuitenkin kuvilla tavallisen kaupungin lähiössä sijaitsevasta sekavasta talosta, jossa vapiseva vanha mies raahustaa pitkin narisevia rappusia ja tavaraa täynnä olevia huoneita. Vaikka tavara koostuukin pääasiallisesti kauhukirjallisuudesta, ihmiskalloista ja taiteilijan omasta makaaberista taiteesta, arkinen ympäristö, jaloissa pyörivä kissa ja taiteilijan oma inhimillisen heikko kunto muistuttavat, ettei dokumentti ole vain ylistyskuva. Se tarjoaa lähestyttävän kuvan taiteilijasta, joka kuoli hieman ennen dokumentin ensi-iltaa.
Miehen itsensä pysyessä pääasiallisesti hiljaa puheenvuoron saavat Gigerin lähipiiri, jotka tyypilliseen tapaan viljelevät miehestä ylisanoja ja analysoivat hänen taidettaan. Vaikka käytetyt sanat tuntuvat välillä kliseisiltä, puhuvat päät eivät ole monien dokumenttien tavoin satunnaisia kuuluisia faneja, vaan aina pitkään ja merkittävillä tavoin Gigerin elämään liittyneitä henkilöitä. Heillä, kuten myöhemmin ääneen pääsevällä Gigerillä, on useimmiten tärkeää sanottavaa eikä hukkapuhetta ole liikaa.

Salinin dokumentti etenee rauhallisesti ja tarjoilee Gigerin urasta hallitun kokonaisuuden. Se jättää pienet yksityiskohdat, joita vilahtelee kuvissa, katsojien tajuttaviksi eikä vain käy läpi uran kohokohtia järjestyksessä syntymästä kuolemaan. Dokumentin keskiössä ovat Salinin kuvaamat otokset Gigerin viimeisiltä päiviltä, mutta niille tärkeän vastapainon antaa arkistojen kuvamateriaali. Niissä nähdään muun muassa taitelija täysissä ruumiin ja sielun voimissaan, täynnä energiaa ja hymy huulillaan.
Dokumentti ei pyri rakentamaan legendaa, vaan kuvaa miestä sen takana. Sympaattiseen kokonaiskuvaan olisi saattanut löytyä säröjä kariutuneista ihmissuhteista ja taustalla vaikuttavasta synkkyydestä, mutta nyt dokumentti tyytyy rakentamaan kuvan rakastettavasta miehestä, joka purki syvälle sukeltanutta mielikuvitustaan vaikuttavalla tavalla taiteeseen. Dark Star: H.R. Giger’s World paljastaa aarteensa hitaasti, mutta palkitsevasti.

Jani Ylönen