KUOPIO – Suomalaisten festivaalien top-kymppiin sekä kävijämäärän että tunnelmansa puolesta kiilannut Kuopio RockCock on nykyisin olennainen osa sekä kaupunkilaisten että Savon sydämeen palaavien ulkopaikkakuntalaisten kesää. Festivaali on pystynyt laajentamaan kattaustaan jokaisella kerralla, minkä ansiosta yleisökin on näyttäytynyt joka vuosi entistä kirjavampana.
Kaiken kaikkiaan rokkiviikonloppuna nähtiin kolmisenkymmentä eri keikkaa rockista poppiin ja huumorimusiikista metalliin vaihdellen. Etenkin kevyemmän musiikin ystäviä ilahdutettiin tänä vuonna erityisen laajalla tarjonnalla, kun lavalle kiipesivät muun muassa Juha Tapio, Tuure Kilpeläinen sekä Lauri Tähkä.
”Ideana on hankkia Kuopioon aina monipuolista musatarjontaa. Ohjelman keventämisestä ei siis tänä vuonna ollut kyse”, tapahtumapäällikkö Allu Koskinen kommentoi.
”Haluamme, että kolmenkymmenen artistin joukosta löytyy jokaiselle jotakin. Kävijöitä alkaa olla sen verran paljon, että yleisöä riittää sekä Juha Tapion että Stam1nan keikoille.”
RockCock on lähtenyt taistelemaan myös maailmantähtien keikoista tosissaan. Pääesiintyjän kruunun vei tänä vuonna legendaarinen hard rock -pumppu Scorpions, jota oltiin kaipailtu Kuopioon jo pidemmän aikaa.
Uljas arvioi viikonlopun keikat hyvin subjektiivisen objektiivisesti. Perjantain akteista tunnelmaa parhaiten nostattaneiden listalle päätyivät Haloo Helsinki, H.E.A.T, Popeda ja Stam1na ja lauantailta Juha Tapio, Lost Society, Santa Cruz – ja tietenkin se Scorpions.
Kun Haloo Helsinki viritteli soittimiaan perjantaina alkuillasta, oli Väinölänniemelle ehtinyt valua jo hyvin porukkaa. Keikan alussa yhtyettä riivasivat pienet tekniset ongelmat, jotka eivät onneksi ehtineet latistaa yleisön tunnelmaa. Settilista koostui sataprosenttisesti hiteistä: Kuule minua, Jos mun pokka pettää, Carpe Diem, Maailman toisella puolen, Huuda, Maailma on tehty meitä varten…
Vaikka Haloo Helsingin musiikkiin ei olisi olevinaan perehtynyt sen kummemmin, oli jokaisen biisin kuullut ainakin kertaalleen radioaalloilla. Yleisö lauloi mukana niin kovaa, että eipä siinä solisti-Ellin paljoa tarvinnut tehdä. Haloo Helsingin voikin surutta listata kaikkien festarien takuuvarmojen viihdyttäjien joukkoon.
Hieman myöhemmin, noin yhdeksän aikaan rantalavan edustalla seisoskeli pari kourallista porukkaa odottelemassa ruotsalaisen H.E.A.T-yhtyeen vetoa. Naisfanien määrän perusteella oli suhteellisen helppo arvata, minkä näköisiä poikia lavalle on nousemassa. Arvaus osui oikeaan: komeita nuoria uroksia rynni lavalle ja pisti likoon kaiken energiansa ja charminsa.
Yleisön miehetkin ihastelivat aidosti munaa sisältänyttä kasarimeininkiä ja kukkoilua. H.E.A.T-solisti Erik Grönwall lienee yksi tämän hetken karismaattisimpia ja samalla myös parhaiten vokaalit hallitsevia rocklaulajia. Te H.E.A.T:n aikaan pussikaljalle lähteneet ihmiset: menetitte kyllä jäätävän hyvän rockspektaakkelin. Jos yhtye tulee uudemman kerran vastaan, älkää tehkö samaa virhettä uudelleen.
H.E.A.T:n jälkeen stadionlavalla nähtiin ehta äijäshow. Popeda todisti toimivansa täydellisesti myös rokkifestareilla: yleisö hytkyi hurmiossa Ukkometson, Kersantti Karoliinan, Kuuman kesä sekä Kakskytä centtiä ja Tahdotko mut tosiaan -rallien tahtiin. Onhan se Popeda kyllä kovaa kamaa: yhtye heitti ehkä kevyesti illan parhaan vedon. Äijät olivat liekeissä ja Pate Mustajärvi innostui kättelemään eturivin läpi heitä lapsikseen tituleeraten. Turha bändin kesäviikonloppuja on täyttää väsyneillä tanssilavakeikoilla, kyllähän tätä pitää saada RockCockiinkin uudestaan!
Perjantain viimeisenä esiintyjänä nähtiin Suomen kovin livebändi eli Stam1na. Lemin poikien keikkaa jäi seuraamaan ihmeellise vähän porukkaa, mutta se ei tainnut haitata ketään. Suhteellisen tuoreen SLK-albumin tiimoilta kiertävän Stam1nan keikkasetti rakentui pääosin uutukaisen kappaleista. Vanhemmilta albumeilta Stam1na, UKK, Raja ja Nocebo oli valittu mukaan noin yhdet biisit kultakin, siinä missä yhtyeen vahvin Viimeinen Atlantis sivuutettiin tylysti. Uudet biisit toimivat livenä hyvin, eivätkä Lemin pojat pettäneet taaskaan. Vaikka basisti Kai-Pekka “Kaikka” Kangasmäen pikkurilli oli revähtänyt, hillui Kaikkakin lavalla jopa normaaliakin kovemmissa tunnelmissa – basso tosin oli jätetty Before the Dawnista tutun Pyry Hanskin soitettavaksi. Yleisö oli ehkä normaalia nihkeämpää. Ihmiset huutelivat outoja ja pyörittivät pittejä melkoisen laiskasti.
Lauantain kunnolla käyntiin polkaissut Juha Tapio sai toimittajan suunnilleen yökkäämään etukäteen, mutta kyllähän mies on ansainnut paikkansa top-listalta. Iloa ja energiaa etenkin hellemekkoiselle yleisölle tuonut sympaattinen artisti oli valikoinut settiinsä rakastetuimmat radiobiisinsä. Kaikki tämä yhdistettynä aurinkoiseen päivään takasi tunnin mukavan levollisen elämyksen ainakin kaikille hellemekkoisille.
Sitten mentiin takaisin thrash-maisemiin. Kovaa tahtia tänä kesänä keikkaillut Lost Society pisti puistolavalla ilmoille melkoisen metelin. Jyväskylän pojat täräyttivät iskelmät pois ainakin kilometrin säteeltä tiukoilla lyhyillä thrashpurkauksilla. Pitti pyöri puistossa aivan jatkuvaan, ja myös Wall of Deathin ryminöitä päästiin kokeilemaan kertaalleen. Samy Elbannan johdolla rymistellyt nelikko tarjosi kahjoa nuorta energiaa, joka tarttui virustaudin tavoin ja nosti helposti itsensä lauantain parhaimpien joukkoon.
Myös Santa Cruz ilahdutti samoilla ansioilla, vaikka genre ei ollutkaan enää sama. Nouseviin nuoriin yhtyeisiin kuuluva bändi soitti lauantaina kello kaksi Oulussa keräten kehuja muun muassa Megadethilta ja ehti Kuopioon vielä iltayhdeksäksi. Tämä kertonee hyvin, kuinka kuumaa kauppatavaraa puistolavalla nähtiin. Soitto kulki, taitoa löytyi ja energiaa piisasi vaikka helteestä väsyneelle yleisöllekin jakaa. Monitorit toimittivat Santa Cruzille lähinnä hyppyrien asemaa, kun nokkamies Archie ystävineen kävi ruoskimassa etummaisiin riveihin lisää fiilistä.
Toivottavasti seuraavien vuosien RockCockissa nähtäisiin vieläkin paremmin oman suunnan löytänyt Santa Cruz, sillä ajoittain bändin omat biisit kuulostavat vielä hieman liikaa esikuviensa materiaalilta. Coverina kuultiin Billy Idolin Rebel Yell.
Festareille mahtui paljon muutakin makeaa, mutta kaikkea on turha alkaa käydä läpi. Kotikentällään vetäneet yleensä loistavat Turmion Kätilöt, Verjnuarmu sekä 2 Times Terror jäivät listauksesta lähinnä siksi, etteivät pystyneet tarjoamaan show’ssaan hirveästi mitään uutta. Myös RockCockissa vuosi toisensa jälkeen nähdyt Klamydia ja Kotiteollisuus syyllistyivät samaan. Alternative rockia soittanut irlantilainen Therapy? loisti sävellyksillään, mutta livekunto ei vakuuttanut. Battle Beast ja Poison Black olivat kauttaaltaan vaisuja. Muut esiintyjät jäivät taas ehkä hieman liian kauaksi raadin mukavuusalueelta.
Viimein tuli aika Scorpionsin esiintymisen. Saksalaispumppu oli päättänyt ilahduttaa järjestäjiä 38 sivun pituisella vaatimuslistalla, joka piti sisällään muun muassa kehotuksen rakentaa omat posliinivessat jokaiselle yhtyeen jäsenelle. Kyytivälineeksi kelpasi vain pukumiehien ajamat mustat mersut. Järjestävät saivat raiderin täytettyä, mutta lysti tuli maksamaan kymmeniä tuhansia euroja ekstraa.
Kovista vaatimuksista huolimatta yhtye oli lavalla kaikkea muuta kuin diiva. Äijät soittivat erittäin hyvin ja esiintyivät innokkaasti yleisöä runsaasti kosiskellen. Nokkamies Klaus Meine flirttaili yleisön kanssa myös suomeksi. Stadionlava oli rakennettu ennätysmittoihin Scorppareita silmällä pitäen, ja yhtye otti tilan haltuun täysin. Tuuraava rumpali Johan Franzon nousi ajoittain useamman metrin korkeuteen hissityyppisen rumpukorokkeen avulla.
Scorpions soitti biisejä lähinnä 80-lukulaisilta sekä 90-luvun alussa julkaistuilta albumeiltaan. Pari kappaletta kuultiin myös vuonna 2010 julkaistulta Sting in the Tail -albumilta. Suurimmat hitit Still Loving You, Wind of Change ja Rock You Like a Hurricane kuultiin vasta viimeisinä herkkupaloina.
Pääesiintyjää oli taas saapunut katsomaan kokonainen stadionillinen väkeä. Yleisö pisti balladien aikana pystyyn sytkärimeren ja menevämpien biisien aikana käsiä taivasta kohti takovan eläinlauman karnevaalin. Kyllähän ne maailman miehet vaan hoitivat Kuopioon loistavan shown.
RockCock on kasvanut vuosien varrella niin suureksi projektiksi, että aiemmin festivaalia järjestänyt Rokkisedät Oy katsoi viisaaksi myydä liiketoiminnan eteenpäin. Tänä vuonna puikoissa oli jo osittain Himos Festivals Oy:n väki, joka on aiemmin tuottanut muun muassa Himosfestivaalia, Pipefestia ja Tammerfestia. Saa nähdä, mitä maailmantähtiä uusi porukka saa neuvoteltua Kuopioon.
Festivaalijärjestelyt toimivat tälläkin kertaa hyvin. Jonoja ei syntynyt ja ainakin pahemmilta järjestyshäiriöiltä vältyttiin. Korkeintaan outo pullonkeräysepisodi, johon ainakin Savon Sanomat ja YLE tarttuivat melko näkyvästi, aiheutti kitkerämpää jälkipuintia.
EDIT: Juttua korjattu 6.8. Santa Cruzin settilistan osalta. Bändi soitti keikallan vain yhden coverin, Billy Idolin Rebel Yellin. Toimittaja ei uskonut asiassa itseään vaan kaveriaan.