Mitä kaikkea tarvitaankaan viihdyttävään seikkailuelokuvaan? Robin Hoodiin on kirjoitettu rohkea sankari ja kaunis neito, sankarin apulaiset ja ilkeät viholliset, suuri ongelma ratkaistavaksi, matkantekoa ja taisteluita, hienoja lavasteita ja näyttävä puvustus sekä tietenkin ripaus huumoria sinne tänne tunnelmaa keventämään. Ja eihän siinä mitään, vaikka käyttää samoja elementtejä kuin kaikissa muissakin elokuvissa, jos omasta tarinastaan saa kivan katsottavan tehtyä. Hyvin jaksoin katsoa kaksi ja puoli tuntia tätä uusinta versiota englantilaisesta köyhien sankarista.
Ridley Scottin Robin Hood ei ole kuitenkaan se vanha tuttu sankari sukkahousuissaan. Nyt meille kerrotaan tarinaa siitä, kuinka legenda Robin Hoodista olisi voinut saada alkunsa: Ranskassa Rikhard Leijonamielen sotilas Robin Longstride saa tarpeekseen ristiretken epäeettisyydestä ja päättää karata. Russell Crowen Robin, vakava ja oikeamielinen keski-ikäinen mies, palaa kotiseuduilleen ja ottaa osaa taisteluihin vääriä hallitsijoita vastaan. Prinssi Juhana panee koko kansan verolle, ilkeä sheriffi vainoaa kansaa Nottinghamissa ja Sherwoodin metsien tuttu iloisten veikkojen joukko kerääntyy vähitellen Robinin ympärille. Marian-neito nähdään tietysti myös tärkeässä osassa potentiaalisena Robinin romanttisten tunteiden kohteena.
Robin Hoodin ura elokuvissa alkoi jo yli sata vuotta sitten. Hänen hahmonsa on meille kaikkien elokuvien ansiosta kovin tuttu, lähes oikea. Tähänastiset seikkailut ovat kuitenkin tapahtuneet ehkä enemmän satumaailmassa, mutta vuonna 2010 elämä keskiajalla kuvataan raakana, likaisena ja nälkäisenä. Marian-neito raukkakin on muuttunut eteerisestä prinsessahahmosta köyhäksi tilalliseksi, joka raataa töissä alaistensa kanssa. Cate Blanchett esiintyy jälleen kerran historiallisen vahvan naisen roolissa Marianina. Marian-neidon lisäksi elokuvassa ei ole kuin pari muuta naishahmoa, mikä ei sinällään ollut kovinkaan yllättävää, sillä kyllähän kunnollisen seikkailun pääosa ja kunnia kuuluu perinteisesti miehille.
Miehiset taistelut ovat tietysti olennainen osa tätäkin Robin Hoodia, jota myös vaivaa viime vuosien spektaakkelien turha pitkitys ja tappelulla mässäily. Jos väkivaltaa kuitenkin sietää eikä välitä uusien ideoiden puutteesta vaan pystyy nauttimaan elokuvan muusta annista (esimerkiksi kauniista kiharatukkaisista miehistä), voi Robin Hoodia suositella helpoksi kesäviihteeksi melkein kenelle vain.