Mutta ei puhuta nyt siitä vaan siirrytään yleisestä erityiseen eli Katlaan. Katla on ruotsalainen psykedeelistä progerokkia soittava orkesteri, joka on ennen tätä ensimmäistä Embryoksi nimettyä täysipitkäänsä julkaissut vain yhden seiskatuumaisen.
Avausraidalla Katla osoittaa erinomaista tyylitajuisuutta laskemalla välittömästi kappaleen vinhaan vapaapudotukseen turhia himmailematta. Jämäkät kitarat rouhivat asteroideja samalla, kun theremin ujeltaa läpi tähtisumun kuin kosminen syöksypommittaja. Embryonin selkeästi parhaimpia puolia edustavatkin täyteläisen tasapainoiset soundit, jotka ovat yhtä aikaa sekä rapsakat että kirkkaat, mutta sisältävät myös mukavasti muhkeutta. Soundien pienenä kauneusvirheenä ovat kuitenkin vokaalipuolella hiukan ontuvasti hyödynnetyt efektit, jotka saavat paikoitellen Lisa Ekelundin suorituksen kuulostamaan lähinnä huonolla tavalla mössöiseltä eikä niinkään psykedeeliseltä.
Avausraita Horseheadin ilmakehässä palava syöksykierre asettaa tietyllä tapaa suunnan ja yleisvireen koko loppulevylle. Räjähtävän intensiivisestä lentävästä lähdöstä eteenpäin kiivaus ja armottomuus hiipuvat vähitellen kohti levyn loppua aluksen kaarrellessa kohti planeetan pintaa tömähtääkseen rauhallisesti maahan ja kadotakseen kraaterista nousevaan savun ja pölyn sekaiseen pilveen.
Albumin ensimmäistä puoliskoa voidaankin pitää jälkimmäistä selkeästi vahvempana, koska siinä vaiheessa ollaan vielä niin sanotusti tukevasti ilmassa. Neljä ensimmäistä raitaa muodostavat itsessään jo kokonaisuuden, jonka olisi voinut julkaista sellaisenaan EP:nä.
Alkupuoliskon selkeistä vahvuuksista huolimatta Embryo on kuitenkin kokonaisuudessaan mukavan monipuolinen levytys, jolta löytyy niin avaruudellisia rokkihetkiä, balladimaisia fiilistelyjä sekä jopa muutama laahaava doom metal –riffi. Tyylit soljuvat saumattomasti kappaleiden sisällä eivätkä rekisterin vaihdokset kappaleiden välillä vaikuta epäorgaanisilta. Erilaisten tyylien vapaamielisestä yhdistelystä huolimatta Katlalla tuntuu kuitenkin olevan jarruraketit päällä, sillä esimerkiksi avausraidalla esiintynyttä thereminiä käytetään lopulta koko albumin kuluessa melko kitsaasti. Liberaalimpi thereminin hyödyntäminen ja yleisen psykedeliatason nostaminen olisivat huomattavasti auttaneet Katlaa nousemaan edukseen omassa genressään.
Laskevasta orientaatiostaan huolimatta Katlan Embryo ei ole huono levy. Se vain voisi olla parempikin. Omassa tyylilajissaan se on oikein onnistunut ja löytää varmasti tyytyväiset kuulijansa genren suurkuluttajista. Katlasta välittyy mielikuva bändinä, jossa on paljon potentiaalia erinomaisuuteen, jos se vain vielä uskaltaa kurottaa kohti kaukaisempia tähtiä.