Timo Munnen elämän tienviitat on kirjoitettu venäjäksi tai karjalaksi. Rajan itäpuolella on kulunut aikaa niin paljon kuin vain perhe sallii. Rakkaudesta itänaapuria kohtaan syntynyt gradu nähdään pian televisiossa.
Gradusta lähdetään harvoin tekemään tv-sarjaa. Toisaalta harvalle opiskelijalle gradun aihepiiri on samassa mitassa elämäntapa ja maailmankatsomus kuin Timo Munnelle. Hän tarkasteli Suomen ja Venäjän rinnakkaiseloa populaarimusiikin alalla 1800-luvulta nykypäivään. Gradun pohjalta tehty kuusiosainen tv-sarja Yhteinen sävel alkaa Ylellä lokakuussa.
”Tulin yliopistoon vuonna 1997 asuttuani kaksi vuotta Petroskoissa. Gradua aloittelin 2000-luvun alussa. Ajattelin, että Venäjään ja Karjalaan liittyvä gradu pitää vääntää”, Munne kertoo.
”Vuodesta 2003 viime kevääseen gradun teossa oli töiden takia viiden vuoden tauko. Tutkintouudistus oli sellainen perspotku, että nyt tai ei koskaan. Kirjoitin vappuviikon aamusta iltaan, kun toiset ryypiskelivät ja riekkuivat keväässä”, hän jatkaa. ”Maisterisuma oli melkoinen, ja kai siinä vähän helpommalla pääsi, kun joka proffan pöydällä oli aika kunnioitettava nippu. Kyllä se gradu minultakin oli semmoinen hätäpaska.”
Munne työskenteli gradun tekemisen aikoihin Ammattikorkeakoulun dokumenttiprojektissa, jossa hän tutustui pohjoiskarjalaiseen tekijäkaartiin. Tuttavuuksiin kuuluu muun muassa Ari Matikainen, joka innostui Munnen aiheesta.
”Ari arveli, että voisi tehdä tunnin jutun. Lopulta Yle kiinnostui kuusiosaisen sarjan verran”, Munne kertoo selvästi ylpeänä.
”Nyt kun on sarjan nähnyt, niin kyllä se gradu siellä taustalla väijyy. Aihe on minulle rakas, ja siitä on kiva kertoa.”
Hän soittaa luovalle tauolle jääneessä Folkswagenissa, jonka kappaleissa kuuluu myös karjalan kieltä. Ystäväpiiriin lukeutuu paljon väkeä karjalaisen kulttuurin kentältä.
”Olen ollut esimerkiksi Mylläreiden managerina jossain vaiheessa, ja Aleksandr Bukadorov pyysi minua joskus bändin laulajaksikin, mutta minulle riittää yksi bändi. Arkkipiispa on sanonut, että kirjoita Timo vain niitä karjalankielisiä lauluja, niitä tarvitaan. Santtu Karhun kanssa olemme aloitelleet suomalaisten rokkibiisien kääntämistä karjalaksi.”
Venäjä ja Karjala ovat määritelleet Munnen elämän suunnan kahden vuosikymmenen. Hän on Karjalan kielen seuran palkkalistoilla ja lisäksi jatko-opiskelijana Karjalan tutkimuslaitoksella. ”Vähemmistön identiteetti kiinnostaa. Olen sotkeutunut karjalan kieleen ja karjalaisten asemaan. Kävin sivarin ja nyt olen kääntynyt ortodoksiksi. Vähemmistössä ovat myös Suomessa Venäjää diggailevat. Jos on valittava enemmistön ja vähemmistön väliltä, hyppään aina vähemmistön kelkkaan”, hän pohtii.
”Asuin Venäjällä kaksi vuotta ja sen jälkeen on tullut tehtyä sinne 70–100 reissua. Perheessä on se määräys, että sinne ei mennä lomailemaan vaan tienaamaan”, hän lisää.
”Vaimon mukaan en pysty erottamaan työtä ja harrastusta toisistaan. Se on ollut maailmankuva niin pitkään. Viime aikoina on kyllä ilmennyt arvojärjestysajattelua. Kolme lastani kasvavat niin kiihkeää vauhtia. Perässä pitäisi pysyä – välillä jopa rinnalla. Yritän pantata suunnitteilla olevia ideoita ja olla toteuttamatta niitä.”