Rajan teoria ajankohtaisempi kuin koskaan

Suomalaisen siirtolaisuustutkimuksen yhteiskuntapoliittiselle sekä kulttuurintutkimukselliselle kentällä voisi olla enemmänkin Eurooppa-instituutioiden ulkopuolisia katselmuksia sekä käsite- ja oikeusteoreettisia puheenvuoroja. Tämän vuoksi italialaisen oikeusfilosofin Enrica Rigon teos Rajojen Eurooppa on tervetullut lisä suomalaiseen monikulttuurisuus- sekä siirtolaisuustutkimukseen. Vuonna 2007 julkaistu ja 2009 suomennettu kirja on juuri nyt kenties ajankohtaisempi kuin koskaan.

Étienne Balibarin on kirjoitettu olevan ensimmäinen, joka on teoretisoinut rajapolitiikan sekä siirtolaisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia eurooppalaisen identiteetin muodostumiseen. Balibarin raivaamalle aukiolle astuu Rigo teoksellaan Rajojen Eurooppa.

Rajojen Eurooppa voidaan luokitella yhdeksi ensimmäisistä suomennetuista teoksista, joka nappaa eurooppalaisesta siirtolaisuuspolitiikasta sekä rajapolitiikasta hyvin varman teoreettisen otteen. Se teoretisoi rajan käsitettä aina sen maantieteellisestä lineaarisuudesta kohti sen tilallisia, ajallisia sekä tuotannollisia ulottuvuuksia ja poimii kansalaisuuden käsitteen mukaan mikroskoopin okulaarin alle.

Suomalaisessa siirtolaisuustutkimuksessa rajaa saatetaan sivuta teoreettisella tasolla kevyesti, mutta se nähdään monesti symbolisena viivana; maantieteellisyydestä puhumattakaan. Symbolisesti se nähdään jonakin joka erottaa ”heidät meistä” tai sen voidaan ilmaista olevan jotakin, joka sulkee toisia jonkun asian ulkopuolelle.  Tämä ei tietenkään ole väärin mutta Rigon oikeusfilosofinen perspektiivi tuo esiin jotain tämän lisäksi: rajojen laajan spektrimäisen luonteen sekä sen havainnon, että raja tuottaa subjektiviteetteja. Suomalaista teoreettisempaa maahanmuuttotutkimusta on toki kirjoittanut esimerkiksi Jukka Könönen (2014) väitöskirjassaan Tilapäinen elämä, joustava työ. Könönen kuljeskelee niin Balibarin kuin Rigonkin kanssa keskustellen.

Rigo ottaa tarkasteluun rajan ymmärtämisen paikkana tai tilana. Ei niinkään välttämättä rajana, joka negatiivisesti sulkisi joitakin asioita ulos vaan paikkana, joka aina välillä aktivoituu tai se aktivoidaan, kun siihen astutaan. Ennen kaikkea rajat tuottavat Rigon mukaan oikeudellisia hierarkioita ja niiden työ on aktiivista sekä jatkuvaa. Rajat nähdään spektrinä ja niiden ote kiinnittyy sitä kovemmin, mitä aktiivisempaa liikehdintä on. Rajan tarkasteleminen tilana osoittaa myös eurooppalaisen vapaan liikkuvuuden rajat. Vapaus liikkumiseen ei ole yhtäläisesti saatavilla oleva resurssi, sillä yksilöillä on vaihtelevat tilat, jossa tämä liikkuminen saa tapahtua. Rigo ottaa tarkasteluun myös kansalaisen sekä ei-kansalaisen tilanteen: binäärisyyden jonka väliin olisi niin mielekästä piirtää raja. Toinen on vakiintunut ja toinen oikeudellisesti vakiintumaton. Rigo kuitenkin osoittaa, kuinka kansalaisen ja ei-kansalaisen raja hämärtyy, kun aletaan tarkastelemaan näiden kahden kansalaisuuskategorian oikeudellisia tiloja.

Rajojen tilallisuuden lisäksi ne ovat myös ajallisia. siirtolaisen elämää leimavat odotusajat ennen turvapaikkapäätöksiä. Tämän vuoksi joidenkin rajojen ylittäminen voi kestää kuukausia tai jopa vuosia, jos ylittäminen ymmärretään tietyn oikeudellisen vapauden saavuttamiseksi.

Rigo havainnollistaa kirjassaan kirkkaasti sen, kuinka Eurooppa rakentuu liikkeen kautta. Rajojen funktio on yhteiskunnallinen, ei vain maantieteellinen. Rajat ovat sitä aktiivisemmat, mitä aktiivisempaa on liike, varsinkin, jos liikkeeseen sisältyy laittomuus. Rigon teos selittää varsin vakuuttavasti sen, mistä eurooppalainen rajapolitiikkaa saa oikeutuksensa ja minkälaisia mahdollisia seuraamuksia näillä yksilön tai kansalaisen elämään mahdollisesti on. Se on erittäin tervetullut sekä ajankohtainen teos räikeästi paukkuvaan ja sinkoilevaan maahanmuuttokeskusteluun.

Lue myös Enrica Rigon haastattelu Uljaasta vuodelta 2010: Laittomat kansalaiset