Kuva: Pasi HuttunenNeljän vuoden välein järjestettävät Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat joka kerta spektaakkeli vailla vertaa. Tänä vuonna vaalikamppailu on tavallistakin mielenkiintoisempaa seurattavaa, sillä kummankin suuren puolueen – Barack Obaman demokraattien ja opposition republikaanien – presidenttiehdokkaan paikasta kisaavat ehdokkaat, jotka haastavat politiikan valtavirran.
Rasistisesta ja öykkäröivästä tyylistään tunnettu liikemies Donald Trump on selvä ykkössuosikki republikaanien ehdokkaaksi, kun taas pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja sosialidemokratiaa ihannoivalla demokraatti Bernie Sandersilla on varteenotettavat mahdollisuudet päihittää ex-ulkoministeri Hillary Clinton esivaaleissa.
Sekä Trump että Sanders ovat radikaaleja ja valtavirrasta poikkeavia persoonia, joiden aatteet ja retoriikka poikkeavat puolueidensa linjasta. Trump vaatii USA:han kaikkien muslimien maahantulokieltoa, aikoo ”pommittaa ISISistä paskat pihalle” ja tahtoo pystyttää muurin Meksikon rajalle. Sanders taas haluaa valtion kustantavan kaikille amerikkalaisille maksuttoman koulutuksen ja terveydenhuollon sekä vaatii korkeampaa veroprosenttia kaikkein rikkaimmille. Mitään näistä ehdotuksista ei olisi voinut kuvitellakaan nousevan esille USA:n presidentinvaaleissa vielä kahdeksan vuotta sitten.
Uskallan väittää, että valittaisiin presidentiksi kuka hyvänsä, ei demokratia USA:ssa ole enää marraskuun vaalien jälkeen entisensä. Molempien ehdokkaiden kampanjat ovat luoneet taustalleen miljoonien ihmisten kansanliikkeet, jotka työntävät ehdokkaita ja heidän ajatuksiaan eteenpäin. Koska sekä Trump että Sanders ovat onnistuneet haastamaan Yhdysvaltain vallitsevan kaksipuoluejärjestelmän ja puolue-eliitin vallan, ajaa molempien kannattajia tahto nähdä toisenlaista politiikkaa sekä ennen kaikkea visio toisenlaisesta tavasta tehdä politiikkaa.
Kaikkein mielenkiintoisin kuvio syntyy, jos kummastakaan miehestä ei tule puolueensa presidenttiehdokasta. Republikaanien puoluepamput ehtivät vielä todeta Trumpin liian radikaaliksi ja estää hänen ehdokkuutensa. Sanders sen sijaan on demokraattien esivaaleissa pakkovoiton edessä kaikissa osavaltioissa. Mikäli molemmat häviävät, kaksi kampanjaa päättyy kuin seinään, mutta jäljelle jää kaksi vahvaa kansanliikettä, takanaan miljoonia ihmisiä. Sellaista voimaa ei voi pysäyttää äkkijarrutuksella.
Trumpin ja Sandersin kannattajat ovat tyytymättömiä ihmisiä, jotka kokevat nykyiset valtapuolueet liian samanlaisiksi: värittömiksi, hajuttomiksi ja mauttomiksi poliittisiksi monoliiteiksi, jotka tarvitsevat rinnalleen haastajat. Voi hyvinkin olla, että nämä ihmiset järjestäytyvät vaalien jälkeen kahdeksi uudeksi puolueeksi, joka rikkoo USA:n vuosisatoja säilyneen kaksipuoluejärjestelmän. Ja se olisi parasta, mitä amerikkalaiselle demokratialle on tapahtunut pitkään aikaan.
Kirjoittaja parastaan katsoessaan yhteiskuntaa ja kulttuuria kieroon.